Juhannus kultaa muistot

Vihdoin on kotiuduttu juhannuksen jäljiltä ja pakattu seuraavaa reissua varten

Mökkeilysää ei ehkä ollut paras mahdollinen, muttei huonokaan iltaa kohden. Mökillä paistettiin makkaraa ja paahdettiin vaahtokarkkeja leppoisissa tunnelmissa. Juhannus ei ehkä ollut ainutlaatuisin mahdollinen, mutta ihana silti. Eläimet nauttivat ennen matkaa ja hoitoon menoa vielä mökin hiljaisuudesta ja luonnon vapaudesta.

Alunperin mun piti ottaa jonkinnäköinen videokooste meikäläisten juhannuksesta, mutta se jäi syystä sun toisesta, joten nyt on tyytyminen kuvakoosteeseen videomuodossa.

Nyt siis vielä vähän juttua tuosta reissusta ja kiireistä... Olen Virossa su - ma yöstä lähtien myöhään torstaihin asti ja perjantaina olen kirurgian poliklinikalla mahdollisesti koko päivän.

Muru lähti tänään hoitoon, ja ikävä tuli kyllä heti! On se kummallista, kuinka ennen kykenin jotenkuten rakkaan pörröpalleron jättämään kuukaudeksi hoitoon. Kyllä silloinkin tuli ikävä, mutten enää pystyisi. Alle viisi päivääkin saa tipan linssiin, mun rakas oudossa paikassa vieraiden keskellä :'( Nyt täytyy kuitenkin kömpiä nukkumaan (ilman ihanaa heinänrouskutusääntä, jota kaipaa vain silloin kun se puuttuu), jotta jaksaisi herätä ennen viittä... En ole sitten tippaakaan aamuihminen :D

 Seuraavaa postausta tulee siis varmaan vasta sunnuntaina tai sen jälkeen, tarkalleen en osaa sanoa.

Juhannus oli, ja myöskin meni!

En tehnyt mitään ihmeempiä koko juhannuksena, vietin aikaa perheen ja kavereiden merkeissä. Tietysti myös elukat kuuluivat siihen oleellisesti, ja kani- ja koiraihmisenähän ne liittyvät kaikkeen. Murun estekuntokuuri alkaa tänään, kisakunto plössähtänyt taas. Koirulin kanssa treenaillaan myös taas tänään, luultavasti tokoa, koska en oikein ole syttynyt agille. Tuon koiraa juttuihin mukaan jo pikkuhiljaa, jottei tulisi niin pahana kertajysäyksenä se paljon puhuttu muutos.

Sadekelien myötä aitauskin on ihan velliä, toivotaan että nyt ei sataisi enempää ja aitaus kuivuisi edes sen verran, että viitsin sinne tuon pörröpallon laskea. Yritän myös parhaani mukaan pakottaa jonkun kuvaamaan esteharjoituksiamme. Ihan siksi, että voisin korjailla omia möhläilyjäni paremmin ja auttaa kania löytämään ponnistuskohdat yms. kun näkisin videolta koko homman alusta loppuun. Vaikkei kaniestehyppy ole tosiaankaan lähelläkään koirien agilityä "vaarallisuudessaan", on tekniikkaa ihan oikeasti harjoiteltava. Hauskan pitäminen näyttelee pääosaa, mutta myös turvallisuudesta on pakko huolehtia. Siksi hypimme aina oikeilla esteillä, emmekä millään ämpärit ja harava- esteillä. Tulossa olisi lähiaikoina myös kattava postaus kaniestehypyn turvallisuustekijöistä, ehkä jo tänään.

Ihmeempiä meille ei siis kuulu, mitä nyt tavallista. Blogger sai viimein korjattua äänestysgadgetit ja nyt sain siis selville, että suurin osa kannattaa muutosta.

Seuraavan kerran tosiaan postailen esteturvallisuudesta.