Hyppyjuttuja

Sain eilen vihdoin aikaiseksi treenata Murun kanssa piiiiitkästä aikaa kotona esteitä. Aikaa oli vähän, joten rata oli vain 6 estettä. Päätin nyt kuitenkin vähän valaista tänne blogiinkin paremmin, että missä nykyään mennään :)


Olen pikkuhiljaa hilannut estekorkeuksia ylemmäksi, ja ainakin 35 cm päästään ylitse jo. Korkeuden nostaminen on ollut meille aina täysi työ, varsinkin sinne 40 cm lähistölle. Nykyään kotiesteissä on onneksi enemmän mahdollisuuksia esteiden korottamiseen hiljalleen, joten ongelma on korjaantumassa. Hienosti poika kuitenkin yrittää kaikenkokoisia esteitä, vaikkei ilman puomien ropinaa pääsisikään ylitse.

Pituutta ollaan myös alettu hilaamaan kv - lukemiin, ja kyllä se 80 cm hujahtaa yli ihan leikiten esimerkiksi nousevana. Sitäkin pidempiä ollaan hypätty, ja nykyään ennätys on kaiketi n. 110 - 115 cm. Pituushyppyä ollaan harjoiteltu myös ihan erikseen, jotta ensi vuonna päästäisiin kokeilemaan sitäkin luokkaa. Siinäkään emme janoa mainetta ja kunniaa, haluaisimme vain kokeilla. Onneksi on talvi aikaa treenailla ensi kauden ulkokisoihin.

Radalla eteneminen on kyllä parantunut kovasti ja nykyään ei minun tarvitse juurikaan suostutella eteenpäin. Vauhti on helpottanut myös sitä itse hyppäämistä, joten kotona Gulan ei esimerkiksi enää tuota ongelmia. Rataa on pidennetty melko paljonkin, aina 11 - 13 esteen pituiseksi. Keskivaikeaan siirtyminen tulee olemaan meille iso haaste, mutta kyllä siitäkin selvitään ahkeralla harjoittelulla. Siis sitten kun klassaudumme siihen ensin.

Mutkaratoja ei olla taaskaan harjoiteltu, koska se on kotioloissa varsin vaikeaa. Kaikesta huolimatta kotikisoissa me kyllä tulemme kisaamaan molemmat helpot.

 Loppuun vielä haluaisin vinkata teille yhden arvonnan, johon kannattaa ilman muuta osallistua!

Palojoki 30.8.2015

Sunnuntaina oltiin piiitkästä aikaa kisoissa. Tälläkertaa käännettiin auton nokka kohti Palojokea. Siellä sitten toiveikkaina katseltiin meille erittäin helpon näköistä rataa ja povailtiin jopa sitä viimeistä klassaustakin... Vaan toisin kävi.

Hyppyfiilis oli päällä joo, mutta huolellisuus ei ollut. Ensimmäinen kierros mentiin ihan reipasta vauhtia kahdella virheellä. Odoteltiin taas vähän aikaa viileähkössä syyssäässä. Toiselle kierrokselle mentiin vielä toiveikkaampina, koska sehän menee yleensä tosi hyvin!

Meille rata oli aivan naurettavan helppo, kotona hypitään puhtaasti paljonvaikeampia esteitä. Vaan kyllä tuo helppous kostautui huolimattomuutena, taas napattiin peräkkäisiltä esteiltä puomit mukaan. Vieläpä radan helpoimmista esteistä, sinioranssista pystystä sekä A - esteestä. Huhhuh, täytynee sanoa, että oli kyllä pienoinen pettymys meidän osalta nämä kisat. 

Lopunkaiken sijoitus oli surkeaakin surkeampi 25. 

Katsokaapa myös kuvista, kuinka on meidän hyppytekniikka kehittynyt. On ihanaa hypyttää kania, kun ei tarvitse paljoa ohjailla enää, kani tietää mitä on tekemässä ja miten. Asento esteen päällä on "ei - estekanille" mielestäni erinomainen ja ilmava. Ponnistus tulee sopivassa kohtaa ja loikat sen kuin pitenevät! Kertokaahan  tekin, että näenkö vain omiani, vai onko kehitystä tullut? 

Palojoelta napattiin myöskin lähestyvien Hämeenlinnan kisojen ruusukkeet mukaan. On kyllä tosi mukavaa järjestää kisat itsekin äidin kanssa, oppii aivan eritavalla arvostamaan kisojen vastuuhenkilöiden tekemää työtä.  

Kiitokset vielä kuvista, joita on tälläkertaa reilusti. © Emma S, Anniina L ja Karoliina L

Koira ja kani, kuinka hoituu yhteiselo?

Minulta on muutamaan kertaan kyselty postausta kanin ja koiran yhteiselosta, ja siihen liittyvistä seikoista. Monesti tullaan myös kyselemään ihan oikeassakin elämässä, että mitenkäs se nyt on mahdollista.

Nyt siis ajattelin selventää asioita ihan kunnolla asian tiimoilta. 

Meillä kani siis asuu vain yöt häkissä. Päivät siihen asti, kun olen koulussa milloinkin, se viettää "omassa" rauhassaan minun huoneessani vapaana. Siellä sillä on tunneleita ja muita aktiviteetteja joita se käyttääkin paljon. Kun sitten tulen koulusta, se pääsee loikkimaan loppuillaksi olohuoneeseen, jossa sillä on myös huonekalutunneleita ja pieni häkkikin pöydän alla, turvaa tarjoamassa. 

Olohuoneessa meillä viihtyy kirjaimellisesti koko perhe. Meillä siis myös kani ja koira viettävät aikaansa olohuoneessa, sovussa. Koira on tullut talouteen ennen kania, ja oli n. 3 vuotias kun Muru tuli meille. Siitä alkaen totutimme kaverukset hiljalleen toisiinsa, kunnes Muru oli jo sen kokoinen että se pystyi paremmin hyödyntämään olohuonetta. 

Elukat ovat aina olleet hyvää pataa keskenään, ikinä ei ole tarvinnut kummallekaan ärähtää, että nyt irti toisistanne. "Läheltäpiti" - tilanteitakaan ei ole ollut koskaan. Tottakai kaverukset ovat siis aina valvovan silmän alla, kun ei ikinä voi tietää mitä ne saavat päähänsä.

Vaikka Vili kyllä ulkona lähtee rivakasti esimerkiksi rusakon perään (vaikkei raasu sinnepäinkään pärjää niiden nopeudelle), se ei edes ulkona ole kiinnostunut ajamaan Murua takaa. Vili myös puolustaa Murua tarpeen tullen. 

Vili on ehkä aavistuksen mustasukkainen Murun saamasta huomiosta ja kaikesta, vaikka sitäkin lellitään aivan yhtä paljon. Mustasukkaisuuttaan se tuo esille lähinnä mulkoilemalla nurkasta tai tunkeutumalla itsekin rapsutettavaksi samaan aikaan, eli ei mitenkään agressiivisesti. 

Muru on se välinpitämättömämpi osapuoli, se touhuilee ihan omiaan kiinnostumatta koiran touhuista. Joskus se saattaa mennä pujottelemaan koiran jaloissa tai pötkähtää koiruuden viereen löhöilemään. Jos koiran naama alkaa ärsyttämään sen tunkiessa uteliaana katsomaan Murun touhuja, se saattaa mätkäistä koiraa nenälle; "menehän siitä, kuolakuono". 

Eläimiä yritetään huomioida mahdollisimman tasapuolisesti ja paljon. Usein meillä on iltaisin niin, että minä istun sohvalla, kani toisen käden rapsutettavana ja koira toisella puolella. 

Näin siis hoituu suuren koiran ja pienen kanin yhteiselo, sopuisasti. Olisi kiinnostavaa kuulla, jos muilla olisi vastaavanlaisia eläinystäviä :)

Ypäjä 9.8.2015

Viikonloppuna pakattiin taas kani ja perhe saunaa muistuttavaan autoon ja suunnattiin nokka kohti Ypäjän Ponikuninkuusraveja.

Alkuvaikeuksien jälkeen löydettiin vihdoin oikea paikka ja kipitettiin kentälle ajoissa. Kisakentän pohja oli ainakin Murun mielestä kiva, ja radalla oli tosi kivat esteet. Lämmittelyyn mentäessä huomasin heti, että jaahas, tänään on Murulla tosi kova vauhti päällä ja hyppyinto kohdillaan. Kun sitten päästiin hyppäämään numerolla 6, rata taittui harvinaisen kivaan vauhtiin ja ekalle kierrokselle epätyypillisesti vain 2 virheellä. Kisoissa oli minun mielestäni tosi positiivinen meininki ja toivon että se välittyi myös pisteellä piipahtaneisiin katsojiin. Vaikka päivällä tosiaan oli paahteista ja todella kuuma, Muru jaksoi hyppiä lujaa vauhtia vielä toisenkin kierroksen. Jännää, että toinen kierros meni virheiden suhteen tällä kertaa huonommin, niitä tuli 3. Helpon suoran jälkeen oli vielä aikaa hypyttää kaneja vapaasti radalla, joten ensin äitini kävi kokeilemassa (ja sai kuin saikin Murun hyppimään hyvin!) ja sitten minä hypytin Murun vielä kahteen kertaan.

Keskivaikean ja vaikean luokan jälkeen jäi aikaa, joten pistettiin pystyyn vielä yhden kierroksen Slalomhyppy. Siihen oli myös tosi kivaa osallistua, ja yllätyinkin, kun Muru tajusi idean heti ja tykitteli puhtaan radan ensimmäistä kertaa kisoissa. Ironisesti epävirallisessa luokassa, tietenkin. Olen kuitenkin ylpeä siitä, että me tehtiin näissä kisoissa paras kisatuloksemme/parhaat kisatulokset. Olimme nimittäin helpossa sijalla 6 ja slalomissakin taatusti 10 parhaan joukossa.

Alueella oli myös muutenkin tosi mukavaa kierrellä, eivätkä edes kuulutukset tuntuneet häiritsevän kaneja. Kaiken kaikkiaan tosi onnistuneet kisat kivalla fiiliksellä, saan olla ylpeä entistä reippaammasta Murusta!

Pahoittelen kuvien puuttumista, mutta en ole saanut käsiini yhtään kuvaa Murusta ja tämän postauksenkin tein jostain syystä vasta nyt.

Treeniä treeniä

Meille kuuluu tähän aikaan kesästä vähän kaikennäköistä. Pahoittelut taas siitä, että en ole postaillut melkein viikkoon... Monta päivää on jo pitanyt kirjoitella. Sain nyt itseäni niskasta kiinni ja ajattelin tehdä tähän tylsähköön torstaipäivään kuulumispostauksen, joten annetaan palaa!

Tuossa viikonloppuna/eilen rakenneltiin kolme, tai oikeastaan neljä uutta estettä meidän valikoimiin, joten meillä on tätä nykyä 11 estettä! Uusina tulokkaina pystyjen sun muiden esteiden sekaan nikkaroitiin X - este, Gulan, loiva A-este sekä myös vähän erilainen pystyeste. Edellisenä viikonloppuna meidän vanhemmat esteet saivat myös kivat maalit ja teipit pintaansa. Uusia puomejakin on tässä väkerretty minkä on ehditty. Vielä X ja tuo uusi pysty odottelevat maalejansa, jahka ne saadaan kuntoon, teen sitten vihdoin sen esteiden esittelypostauksen. Toteutan sen itseasiassa kahdessa osassa, toisessa osassa kerron enemmän meidän estehypystä.

X ja Gulan odottamassa maalausta

Nyt kuitenkin esteistä viis, on meillä muutakin kerrottavaa. Me ollaan nimittäin Murun kanssa otettu itseämme niskasta kiinni, ja alettu kuntokuurille molemmat. Muru on valahtanut kesän aikana rapakuntoon ja selästä on hävinnyt rutkasti lihasta. Yritän siis saada Murua liikutettua mäkiä kiipeillen ja tottakai myös esteitä treenataan. Ruokintaakin on väännetty energiapitoisempaan kulutuksen mukaan. Toivottavasti näillä eväillä saataisiin kisakuntoakin kohotettua.

Estetreenit ovat kulkeneet vaihtelevasti ja aiheuttaneet ainakin minussa hämmennystä. Välillä rysäytellään helpoimmatkin esteet maantasalle, ja sitten välillä tykitetään oikein olan takaa. Loppuviikosta mm. kokeiltiin ihan vain kolmen esteen radalla pitkästä aikaa. Hyppy ei luistanut sitten ollenkaan ja tekniikka oli tipotiessään. Toissapäivänä taas mentiin 9 esteen haastavaa rataa tosi hienosti, 1 virheellä tai puhtaasti, vieläpä mielettömän hurjaa vauhtia. Pystytin radan kerrankin kaikkien taiteen sääntöjen mukaan, joten sen pituudeksi tuli n. 20 metriä. Mm. Gulania ollaan nyt yritetty ihan kisoja varten harjoitella, koska siitä on tullut meille oikea mörkö.

Radan alkupäätä

Vielä vähän olisi Muruun liittyvää juttua jäljellä, nimittäin nyt kun koulut 11 päivä alkavat taas, suunnitelmissa olisi sellaista, että Muru saisi viettää päivänsä minun huoneessani vapaana ja illat olohuoneessa, eli toisinsanoen vain yöt häkissä! Haluan taata sen, että vaikka minun koulupäiväni pitenevät oikein urakalla, kani saisi olla saman verran tai toivottavasti vielä enemmän vapaana. Tuo minun huoneessani vapaana asustelu vaatii muutamia virityksiä, mutta eiköhän se onnistu!

Vilistä ei ole sen kummempaa juttua, kuin että me saimme äidin kanssa sen "raahattua" pitkästä aikaa kävellen sen pikkuruisen reviirin ulkopuolelle, 6 kilometrin lenkille. Poika oli kyllä väsynyt sen jälkeen, mutta ihan hyvin tuo käyttäytyi oudossa ympäristössäkin! Koirankin kuntoa yritetään kaiketi kohottaa hieman, joten sen kanssa ollaan käyty eri paikoissa leikkimässä ja juoksentelemassa.

Näillä eväillä siis kohti koulun alkua ja kiireistä syksyä. Toivottavasti kiireinen syksy ei näkyisi eläimissä taikka blogissa, yritän parhaani! Loppuun haluaisin vielä kysyä, että olisiko lukijoilla ja muillakin kiinnostusta blogin omaan instagramiin? Sieltä voisitte seurailla meidän arkipäivää, vaikkei blogi päivittyisi kuin kerran tai pari viikossa. Kertokaahan siis mielipiteitä.

Ps. mieleeni juolahtikin vielä yksi juttu. Tulossa on myös postaus, jossa "haastattelen" vanhempiani kaniharrastuksiini/kaniharrastukseeni liittyen. Jos teille siis tulee mieleen joitakin kysymyksiä, kysykää niitä nyt, niin otan ne mukaan haastatteluun. Blogiin saattaa tulla jossakin vaiheessa myös syysarvonta. 

Salo 18.7.2015

Viime viikonloppuna tuli sitten tehtyä uusi aluevaltaus, me käytiin kisaamassa Perniössä!

Kisoista lähdettiin hakemaan hyvää fiilistä ja klassaustakin, ja toinen me saatiinkin tosi hyvin :) Arvaattekos kumpi? Käteen jäi tällä kertaa vain hyvä fiilis, vailla klassausta, mutta ei se haittaa. Kisoissa oli tosi kiva talkoomeininki ja kaikki tuntuivat kannustavan toisiaan, mikä oli tietenkin mukavaa.

Me saavuttiin kisapaikalle jo hyvissä ajoin eliitin pyöriessä vielä, ja sitäkin oli hienoa seurata pitkästä aikaa. Huhhuh, viimeaikoina pinnalle on noussut tosi monia lahjakkuuksia!

Muru vaikutti varsin virkeältä, ainakin varjossa. Lämmittelykin meni ihan hyvin, tosin huomasin pienen laiskuuden. Toiveikkaina mentiin kuitenkin paahteeseen numerolla 9. Ensimmäinen kierros oli meille hyvin tyypillinen, vähän jäätiin uneksimaan sinne ja pudotettiin 3 tai 4 estettä. Ajan loppuessa ensimmäinen kierros kuitenkin päättyi keskeytykseen ennen viimeistä, ja vaikeinta estettä.

Laitoin Murun heti lepäilemään, ja arvelin että unisuus johtuu lämpötilasta ja parin tunnin matkasta. Odotin siis että toinen kierros mennään tottakai paremmin, koska ratakin oli meille sen verran helpon näköinen, että korkeintaan 1 - 2 virheen suoritusta povasin. Toisin kuitenkin kävi, uinuminen jatkui ja päästiin hiiitaaasti maaliin neljällä virheellä. Ei ollut meidän päivä ei, mutta ihan hyvät fiilikset jäi loikista noin muuten, hienosti jänis meni mm. sen punavalkoisen jänisesteen. Olen kyllä ylpeä pienestä karvapallosta, joka yritti kaikkia esteitä rohkeasti! Lopullinen sijoitus oli 17.

Oman suorituksen jälkeen jäätiin kerrankin seuraamaan kisat loppuun, koska viimeinen luokka oli korkeushyppy. Sitä en ollutkaan aiemmin päässyt ihastelemaan. Täytyy sanoa, että oli kyllä tosi kivaa seurattavaa. Päästiin jopa seuraamaan Suomenennätysyritystä.

Yritin ottaa kuviakin kisoista, ja mielestäni otinkin melko paljon. Harmikseni kamera kuitenkin temppuili eikä lopunkaiken ollutkaan alustanut korttia, joten kuvat ovat hävinneet bittiavaruuteen.

Teidän onneksenne minusta ja Murusta on kuitenkin rutkasti kuvia tältä kisareissulta. Nauttikaa.
Itseni rajailin muutamassa kohtaa pois, ihan vaan jotta ette säikähtäisi xD Pahoittelut kilometripostauksesta.

 Kuvat © Karoliina Laakkonen & Veera Semi

Muru 3 - vuotta!

Ehdin vihdoin tehdä Murun synttärivideon valmiiksi ja kirjoitella postauksen! Muru on siis nyt kolmevuotias herrasmies. Ei sitä vaan uskoisi, että syksyllä Muru on ollut meillä kolme vuotta jo. Kolmen vuoden aikana Muru on ehtinyt kokea kaikenlaista, paremmin nämä muistot havainnollistuvat kuvakoosteessa vuosien varrelta. Videossa on siis valokuvia minulle ja Murulle tärkeistä hetkistä sekalaisessa järjestyksessä. Ensimmäiset kisat, jälkeläisiä, lisää kisoja, ulkoilua, aitauselämää, syömistä... Kaikkea. Nauttikaa.

Puotinharju 1.7.2015

Tylsää(kö?) kisapostausta taas tänne väliin :D

 Mun mielestä kyse ei tänään kuitenkaan ole tylsästä kisapostauksesta, nimittäin keskiviikkona sujui paremmin kuin hyvin. Pitkästä aikaa kisoissa lähti hyppiminen sujumaan heti ensimmäiseltä kierrokselta vauhdikkaasti, ja iloloikilla saatiin rymisteltyä kuitenkin 4 tai 5 virhettä. Ilma oli kuuma ja kaúnis. Yritin viilennellä Murua lähes joka välissä ja onnistuin pitämään pupun viileänä.

Toisen kierroksen lämmittelyssä oli pieniä väsymyksen merkkejä ilmassa, ja siinä sitten ajattelinkin, että jaksaakohan pupu hyppiä enää. Ennen rataa herra pysähtyi vielä putsailemaan poskiaan. Syksyn viimeisten kisojen (nekin olivat puotinharjussa xD) tavoin ajattelin, että tämä kierros mennään rauhassa tähdäten klassaukseen, vaikkei vauhti huimaisi päätä. Hyppiminen lähtikin sujumaan sulavasti, ja este esteeltä paineet kasvoivat. Radan pahin paikka, kirottu Gulan, rapsahtikin sitten virheeksi. Viimeisellä esteellä huokasin kuitenkin syvään, korjasin kanin ja hypättiin se puhtaasti... Oli kyllä melkoisen hieno fiilis kun kuultiin pienet taputukset, en tainnut olla ainoa, jota jännitti! Olen todella, todella ylpeä pojasta, yhdellä virheellä tultiin maaliin ja saatiin meidän toinen klassaus suoralta. Uskomatonta, että enää yksi, niin olemme keskivaikeassa. Unelmani olisi esteuramme aikana kisata jompikumpi kv luokka edes kerran, ja olemme taas lähempänä sitä!

Ihme paikka tuo Puotinharju, siellä näköjään lykästää. Lieköhän syynä kanille tutuksi käynyt paikka? Nokialla meillä taas tulee usein harmittavat 2 virhettä.

Ps. Nämä kisat olivat meille 10. kisat ja Murun 3v.-kisat. Vietämme yhdessä synttäreitä rakkaan karvakäärön kanssa sitten 10. päivä.

Kuvamateriaalia hienoista hypyistä en löytänyt, mutta sivupalkissa olevaan sähköpostiin saa lähetellä kuvia, jos joku löytää niitä kansioidensa kätköistä.

Pps. Yritän helleaallon jäljiltä aktivoitua taas, nuo hellepäivät kun kuluivat nauttiessa ulkoilusta!

Pälkäne 14.6.2015

Sunnuntaina käytiin kisoissa pitkästä aikaa taas, tällä kertaa saatiin vihdoin aikaiseksi mennä kokeilemaan helppoa mutkaa.

Rata ei näyttänyt hankalalta, mutta esteissä oli taas kerran pari kompastuskiveä. X - este sekä "M"-este ovat olleet meille aina hankalia, ja niin ne olivat tälläkin kerralla. Myös sää oli ainakin aluksi sateinen, millä oli omat vaikutuksensa kanin mielialaan. Toinen ainakin itseäni häiritsevä tekijä oli varsin lyhyt maksimiaika, 2 minuuttia.

Hyppäsimme numerolla 12, mikä kelpasi itselleni tosi hyvin. Ensimmäisellä kierroksella se aika loppuikin sitten kesken, ja keskeytettiin jotta päästiin toiselle kierrokselle mukaan. Yllättävän hyvin se kuitenkin meni, vaikka virheitä tulikin loppujenlopuksi 5. Olin tyytyväinen jo siihen, että päästiin maaliin juuri ja juuri 2 minuutissa! Mutkaa lähdetään kyllä hyppimään toistekin, ehdottomasti!

Nämä kisat olivat samalla myös ensimmäiset kisat, joissa pääsin kuvaamaan järkkärillä. Ehdin kuvata helpossa mutkassa todella montaa osallistujaa, joten jos kaipaat kuvia, käy katselemassa täältä :)

Tässä nyt kuitenkin joitakin kuvia meistä:

© Karoliina Laakkonen

© Veera

Huomio! Minä olen apina ja kanini on marakatti :3 © Veera

© Veera

 Tällä hetkellä en tiedä mihin kisoihin olemme jatkossa tulossa, koska en tiedä operoidaanko tuo polvi silloin  26. päivä. Sen jälkeen tiedän vasta, että mihin kisoihin me ollaan tulossa taas jne :) Ensi viikon olen siis reissussa ja Muru lähtee hoitoon Hepuliin sunnuntaina. Koira tulee mukaan. Reissusta kuitenkin juttua sitten vähän myöhemmin.

 Näihin kuviin ja tunnelmiin ~

Kevätkirmailua

Nyt on vuorossa kuvapainotteinen postaus meidän ulkoilureissultamme. Tähän alkuun kuintenkin vähän infojuttua.

Tulevan 3 viikon ajan blogi ei ole kovin aktiivinen, koska koulun puolesta aktiviteetteja riittää. Ensi viikolla olen 11.5. - 13.5. leirillä ilman nettiä ja reissussa perjantaina. Seuraavalla viikolla riittää jälleen ohjelmaa ja viimeisen viikon aikana on mm. kevätjuhlaa ja muuta. Iltaisin tulen taatusti olemaan aivan poikki, mutta yritän silti väsäillä tänne jotakin :)



Nyt kuitenkin tsekataan kuvasaldo!

Taloyhtiön ruohonleikkurikin käynnistyi ihan kunnolla ;)

Aurinkoisia kevätpäiviä kaikille karvakakaroille!

Vesieste

Meillä on nyt alettu treenailemaan sitä, mikä syksyllä jäi. Sen nimi on Vesieste. Se näyttää tältä:

Huomatkaa toki vinous ja mahtava laatu :D

Nyt kerron meidän ekoista treeneistä tuon esteen lisävahvistuksella. Treenailtiin siis joskus 3.4. Meillä oli siis aluksi ihan vaan totuttelua pari kierrosta, hypättiin suoralla seitsemän esteen radalla. Vesieste oli seassa, siellä ei ollut vettä ja laitoin totuttelun ja selvyyden vuoksi pari puomia päällekin aluksi.

Muru ei kiinnittänyt mitään huomiota esteeseen ja hyppäsi vaikeahkonpuoleisen radan ensimmäisellä yrittämällä puhtaasti. Meinasin revetä riemusta, koska en odottanut juuri mitään. Hypittiin yhdellä virheellä seuraava kierros ja siinä sitten mietin, että ei ole järkeä pitää vesiestettä niin helppona. Nappasin puomit päältä pois ja hyppiminen jatkui upeasti. Sitten alkoi omaakin vatsanpohjaa kutittaa, että jos vielä lisättäisiin vesi mukaan, saataisiin koko este haltuun ekalla kerralla. No, niinhän siinä sitten lopulta kävi, me opittiin kerralla koko este. Ylpeämpi en upeasta kanistani voisi olla!

Tähän väliin kerron myös hassun kömmähdyksen kolmannelta kierrokselta... Muru siis hyppeli häntä pystyssä kovaa vauhtia kun multa, kömpelykseltä putosi hihnakin siinä tiimellyksessä ekan esteen jälkeen. Noh, mun moka ei onneksi kania haitannut, vaan Muru hyppi yksinään hihna perässään koko pitkän radan ja pysähtyi päähän odottelemaan mua! Itse kani ei pudottanut yhtään estettä, mutta perässä laahaava hihna riuhtaisi pari puomia alas. Oli kyllä hienoa seurata sivusta, pääsin itseasiassa ensimmäistä kertaa näkemään livenä kun oma kani hyppii, ilman että olisin hihnan päässä :P 

Kotitreeneissä on ihan käsittämätön meno ollut kyllä koko kevään päällä, ja vielä kun mä syksyllä kuvittelin että silloin oli mahtava meno :D  Tuntuu vähän siltä, että me ollaan molemmat karvapallon kanssa hurahdettu lajiin vieeeläkin enemmän. Puputin liikkuu kovaa vauhtia, hyppää kauniissa rytmissä ja oi, millä tyylilläkin! Mikäs tässä on suoralta radalta alkaa treenaamaan mutkaa, jos me vaikka kokeiltaisiin kepillä jäätä Nokialla 25.4.

Menneen kevään kuvia

Otsikon mukaisesti sain nyt sitten valmiiksi paketin söpösiä kuvia ikuisesta vauvastani. Olen oikeasti ajan mittaan huomannut yhden ihanan seikan Murun ulkonäössä :D Se ei nimittäin aikuistu ikinä! Ihanan untuvainen ja pörröinen.. Suloinen pullaposki, se se on vieläkin 2,5 vuoden jälkeen ♥

Kuinka meillä syödään?

Teenpäs nyt tähän väliin postauksen Murun ruokinnasta. Muistaakseni viime keväällä tein jonkinlaisen ruokintapostauksen, mutta ruokinta on hioutunut taas eteenpäin niistä ajoista. Mukana on tottakai havainnollistavaa materiaalia :) PS. ainakaan lähiaikoina ei olla lopettamassa, postaustahti saa olla mitä on mutta jatketaan silti, syteen tai saveen.
Pellettinä Nutri Pro Rabbit, (rasvaa 4,5% näin talviaikaan), 30 g aamuin illoin kuppiin, eli yhteensä n. 60g vuorokaudessa.

Tuoreina sapuskoina vaihtelee omena, porkkana, yritit, kurkku, päärynä ja salaatti. Kuivempana herkkuna silloin tällöin maapähkinät, näkkileipä, kuivattu omena jne. sekä kuivatut hedelmät kuten kuivattu papaija, jolla on myös positiivisia terveysvaikutuksia. Usein meillä mutustetaan myös viime kesän kuivattuja kasveja, kuten maitohorsmaa, voikukkaa, heinää, pihlajaa, koivua, valkoapilaa sekä siankärsämöä.

Heinää ja vettä on luonnollisesti aina tarjolla. Vesipullo ja ruokakupit myös pestään päivittäin huolellisesti. Heinää lisätään telineeseen/palloon aina kun on tarvis. Meillä syödään siis kotimaista pusseissa ostettavaa laadukasta heinää. Ruokinta on melko säännöllistä, joskin ajoissa saattaa olla vajaa tunnin heittoja, heitot ehkä enemmän iltapuolella. Ruokinta on meillä kolmeen kertaan päivässä. Muutoin olisi 2, mutta kun jänis viettää illan eri huoneessa jossa sillä on pienempi häkki turva- ja ruokailupaikkana. Aamulla siis annan pellettiä kuppiin ja tarkastan että heinää riittää. Iltapäivällä päästän sen vapaalle jalalle ja annan kasviksia kuppiin ja tarkastan taas että pallossa on heinää. Illalla nostettuani Murun takaisin häkkiin annan taas pelletit kuppiin, pari pähkinää yleensä ja mahdolliset jämät kasviksista. Iltaisin saatan antaa myös silloin tällöin näkkileipää tai kuivattuja kasveja tms. Iltaisin pesen vesipullon ja vaihdan raikkaan veden.

Näin meillä siis syödään. En tiedä kiinnostiko aihe ketään, antakaahan alhaalta pikapalaute, mitä mieltä olit.

Heinää säilytetään muovisessa laatikossa.

Varsinaisesti aiheeseen liittymättä, Murun häkissä on uusi kyltti.

Puotinharju 11.10

Taitaapa asia olla nyt niin, että viimeisest ulkokisat tälle vuodelle ovat takana. Meillä noihin kisoihin ei oltu edes perus 2 - 3 virhettä ja heikkoa menestystä enempää uskallettu toivoa. Toisinpa kävi! Pitkään odotettu ensimmäinen klassaus tuli todella hienon parannuksen ansioista! Olen todella ylpeä Murusta. Ensimmäinen kierros meni varsin tahmeasti ja taas 7 virheellä. Siinä sitten tuli taas mietittyä että taasko tämä touhu on taantunut ja kaikki hyppyjutut unohdettu. Tiedossa kuitenkin oli, että luultavasti toinen kierros menisi edes himpun verran paremmin.... Niinhän se sitten menikin, 6 vp parannuksella, 1 virheellä. Tällä kertaa päätinkin jo radan alussa, että nyt ei muuten tähtäimessä ole nopea aika, vaan klassaus. Jokaisella esteellä saikin jännittää, että meneekö nyt sitten pieleen. Parit puomit siellä kolisi, mutta kyllä ne vaan paikoillaan pysyivät. Se yksi ainoa virhekin tuli mitä hassuimmalla tavalla, todella helposta Suomi-pystystä takajalan hipaisusta. Viimeisellä esteellä kaikki kyllä olivat sydän kurkussa, este näytti Murulle todella vaikealta.. Mutta kuin kaikkien yhteisestä toivomuksesta sekin mentiin puhtaasti! Kisakesän(kö) viimeisiltä kisoilta ei parempaa olisi voinut toivoa! Tämä oli ainakin minulle itselleni suuri juttu, koska se on ollut päätavoitteemme jo pitkään. Tästä on hyvä jatkaa ensivuonna kohti keskivaikeaa! Lopputuloksenamme oli siis sija 14. koska aikamme oli muistaakseni 1:43 sekuntia.. Kisapäivä oli jälleen tosi kiva, kiitos vielä kaikille!
Kuvat © MaiSu ja Karoliina Laakkonen

Se viimeinen este... Joka ratkaisi kaiken!

*HOP* ja *HYPPY*

Sitäpä meillä, eilen hypittiin Murun kanssa pitkästä aikaa! Viimeaikoina on ollut suuriakin vaikeuksia, yleisesti tahmeaa menoa ja Muru ei esimerkiksi oikein millään ole liikkunut esteiden välisiä matkoja. Eilen meno oli kuitenkin ihan erilaista, nopeaa ja vauhdikasta vailla huolen häivää, sai välillä oikein toppuutella että äläpäs nyt ihan vielä syöksy sinne esteiden kimppuun. Pupusta näki kaikinpuolin taas että tuo on innoissaan ja palavasti haluaa hyppiä. Siinä sitten sai ihmetellä kun puhdasta rataa ja yhtä virhettä tupsahteli kokoajan! N. viikko sitten riemastuin suuresti jo vaivuttuani syvään epätoivoon... vuoden viimeisten ulkokisojen luokat ovat olleet nyt melko yksipuolisesti kv:ta, vaikeaa ja eliittiä sekä pituus- ja korkeushyppyä. Sinänsä ihan hienoa että vaikeampiakin luokkia jaksetaan järjestää, mutta helppoa suoraa ainakin itse kaipailen. Onneksi Puotinharjusta sekin luokka löytyy 11.10, joten sinne tulemme tottakai!

Ihan arkea täällä elellään yhä, blogi vaan on jäänyt sivummalle. Onneksi syysloma koittaa kohta, sekin tosin kestää vain 5 päivää :/

Vili on yhtä hassu kuin aina. Ollaan taas monina iltoina mietitty, että mikä tuohon julmettuun karvanlähtöön auttaisi. Herralla on siis ollut koko elämänsä ajan kaamea karvanlähtö. Karvaa lainehtii epäluonnollisen paljon lattioilla. Sitä irtoaa loputtomiin, tasaiseen tahtiin. Tähän mennessä vähän alle 5 vuodessa ollaan kokeiltu miljoonaa eri konstia, millä sitä saisi edes vähennettyä. Koirallahan oli kapi kun se tuotiin epämääräisistä oloista Virosta (luultavasti pentutehtaasta :/ Halusimme tarjota pienelle koiralle elämän..) Suomeen. Luultavasti sen ja liian aikaisen vieroituksen vuoksi ihoon ja turkkiin on jäänyt jotain vikaa. Kummallista kuitenkin on, että karva kiiltää ja on muutoin todella hyvässä kunnossa. Ainoa, mikä on tuohon auttanut, oli jokin erikoiskuivaruoka, jota emme kuitenkaan millään muista enää. Kallista ja vaikeasti saatavissa se ainakin oli. Sen lisäksi kokeiltu on mm. kananmunakuuria,  varmaan 10 eri kuivaruokaa, lohiöljyä, vitamiineja, erilaisia turkille ja iholle hyväksi olevia ruokalisiä.... ja paljon muuta. Koiraa harjataan usein tottakai, siitäkään ei ole kiinni. Mikään muu kuin yksi kuivaruoka ei ole auttanut. Merilevää ei olla kokeiltu, mutta onko siinä edes vaikutusaineita ihoon ja turkkiin? Tälläkertaa eläinlääkärin suosituksesta kokeilemme kookosrasvaa, ruoan seassa. Jos jollakin on jotain vinkkiä, mikä voisi auttaa, niin olen suuresti kiitollinen jos jakaisitte sen minulle. Kaikkea voidaan kokeilla!


Pari syyskuvaa parin viikon takaa: