Epäonnistuminen. Se kuulostaa sananakin jo ikävältä. Mutta onko se oikeasti?
Mielestäni on uskallettava epäonnistua ennen kuin voi oikeasti onnistua. Mikään ei tunnu yhtä hyvältä, kuin onnistuminen useiden epäonnistumisten jälkeen. Aina ei kuitenkaan tarvitse epäonnistua ennen onnistumista. Silloin kuitenkin puolet onnistumisen tunteesta puuttuu.
Eläinten kanssa ei ikinä voi olla varma tulevista käänteistä, eikä etenkään onnistumisista. Eläimellä on aina oma tahto, jota voit vain yrittää ohjata haluamallasi tavalla. Kaikki perustuu siis yhteistyöhön ja ymmärrykseen. Jotta sä voit toimia yhteistyössä eläimen kanssa, joka ei edes puhu samaa kieltä sun kanssa, sun täytyy muodostaa yhteys eläimeen.
Entä jos sitä yhteyttä ei olisi? Sitten ei yhteistyökään toimisi. Miten se yhteys muodostetaan? Tutustumalla. Esimerkiksi uudelta lemmikiltä ei voi vaatia samoja asioita kun siltä, joka on asunut sun luona ja tehnyt asioita sun kanssa jo monta vuotta, vaikka kapasiteettia olisikin. Se johtuu siitä, että yhteys on vielä muodostusvaiheessa, tutustuminen on kesken.
Useita vuosia eläimiä omistaneena voin todeta, että mulla yhteyden muodostaminen vaatii jopa vuoden aikaa hioutuakseen sille tasolle, että voidaan alkaa tosissaan puhumaan vahvasta tunnesiteestä. Ensimmäinen vuosi eläimen kanssa on myös ratkaiseva tekijä tulevaisuutta varten. Mikäli siinä ajassa kehittynyt suhde eläimeen on vielä hatara, on tulevaisuudessa sen muodostaminen aina vaikeampaa. Eläin leimautuu vahvimmin nuorena, ja silloin luotu side kantaa hedelmää vuosienkin päästä.
Kaikkiin eläimiin yhteyden muodostaminen ei kuitenkaan ole helppoa, eikä toimi laisinkaan samalla tavalla. Toinen eläin hakee kontaktia itse, toinen piileksii viimeiseen asti. On siis aina edettävä hitaasti ja annettava riittävästi tilaa. Nuoren eläimen psyyke on vielä kehittyvässä vaiheessa, joten on tärkeää tulkita sitä oikein ja ylläpitää luottamusta. Eläintä hankittaessa on siis todella tärkeää jututtaa myös sen kasvattajaa, ja mikäli mahdollista, käydä katsomassa eläintä ennen ostopäätöstä. Epäilyttävä kasvattaja vailla riittävää tietotaitoa voi saada paljon harmia aikaiseksi. Ei pidä kirjaimellisesti ostaa sikaa säkissä.
Toinen koira antaa laittaa käden ruokakuppiin aina, toinen käy käsiksi. Toinen kani antaa silittää aina, toinen näykkäisee yllättäin. On suuria eroja, jotka oppii tuntemaan viikon sisällä. Olen oppinut tämän kantapään kautta. Minulla on tälläinen esimerkkikokemus kaneihin liittyen: Kun kaverini kani tuli meille astutuksen ajaksi lainaan, aloin hiljalleen tekemään tuttavuutta tähän kipakkaluontoiseen neitiin. Koska olin Murua käsitellessäni tottunut siihen, että silitys kelpaa aina, silitin pariin otteeseen tätä vierailevaa kania väärään aikaan, ja sain puremajäljet sormiini. Opin tuon kokemuksen yhteydessä paljon eläinten eroista.
Mitä mieltä olet itse luottamuksen merkityksestä? Oletko joskus pelännyt epäonnistua? Miksi?
Ps. Tauko venähti, koska koeviikot eivät ole millään hellittäneet. Nyt kuitenkin on edessä yksi viikko ilman kokeita, jonka aikana saan toivottavasti otettua itseäni niskasta kiinni ja kirjoiteltua.. ja toivottavasti kuvailtua myös. Potkikaahan minua siis virtuaalisesti takamukselle :D
Näytetään tekstit, joissa on tunniste erikoispostaus. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste erikoispostaus. Näytä kaikki tekstit
2015-11-08
2015-09-07
Esteiden Aakkoset
Tulipa mieleeni tälläinenkin hassu postausidea muutama päivä sitten. Sanokaahan sitten, mitä piditte tälläisestä vähän erikoisemmasta eläinaiheisesta postauksesta. Nyt siis asiaan: kaniestehypyn aakkoset meidän kohdallamme.
A - este on yksi meidän suosikeista, tai no, Murun.
 |
| © Veera |
B - arvosteluluokka on meidän pahin pelkomme, ainakin tällä hetkellä.
C - arvosteluluokka ei ole meidän eduksemme, koska yleensä rytistelemme 1. kierroksen vähintään 4 virheellä.
E nnätyksiämme ovat pituushypyssä n. 110 cm ja korkeudessa n. 40 cm. Ainakin pituutta saisimme lisättyä treenaamalla.
G ulan on meille se vaikein este, uskokaa tai älkää!
 |
| © Karoliina Laakkonen, Saga Suni, Henna, Emma Simola tai Caro |
H aaveilemme Murun kanssa ekasta sijoitusruusukkeesta.
I nnostuimme estehypystä heti, kun kuulimme siitä.
J aksamme hyppiä vaikka kuinka kauan, sillä se on kivaa!
K esä on vuoden parasta aikaa hyppiä!
 |
| Yh, kesällä kaunihimpi! |
L uovuttaminen ei kuulu meidän periaatteisiin, ikinä.
M - este on kiva ja jännittävä.
N äytämme teille vielä joku päivä, mihin meistä lopunkaiken onkaan!
O nnistumme ehkä harvoin, mutta kehitymme päivittäin.
P udotukset eivät pelota meitä, puomeja ropisee sieltä täältä, mutta entä sitten?
R imakauhumme hävisi puolitoista vuotta sitten.
S uorituksemme ei lopu ikinä maaliin.
T avoittelemme keskivaikeaan pääsyä suoralla ja mutkalla.
U skomme, että menestys ei riipu muusta, kuin meistä itsestämme.
V uoden Hyppykani - pisteitä meillä on tältä vuodelta kasassa 5.
Y päjän hevosopisto on yksi suosikkikisapaikoistamme.
Ä llistymme itsekin usein, kun rikomme omia ennätyksiämme tuon tuostakin.
2015-08-22
Koira ja kani, kuinka hoituu yhteiselo?
Minulta on muutamaan kertaan kyselty postausta kanin ja koiran yhteiselosta, ja siihen liittyvistä seikoista. Monesti tullaan myös kyselemään ihan oikeassakin elämässä, että mitenkäs se nyt on mahdollista.
Nyt siis ajattelin selventää asioita ihan kunnolla asian tiimoilta.
Meillä kani siis asuu vain yöt häkissä. Päivät siihen asti, kun olen koulussa milloinkin, se viettää "omassa" rauhassaan minun huoneessani vapaana. Siellä sillä on tunneleita ja muita aktiviteetteja joita se käyttääkin paljon. Kun sitten tulen koulusta, se pääsee loikkimaan loppuillaksi olohuoneeseen, jossa sillä on myös huonekalutunneleita ja pieni häkkikin pöydän alla, turvaa tarjoamassa.
Olohuoneessa meillä viihtyy kirjaimellisesti koko perhe. Meillä siis myös kani ja koira viettävät aikaansa olohuoneessa, sovussa. Koira on tullut talouteen ennen kania, ja oli n. 3 vuotias kun Muru tuli meille. Siitä alkaen totutimme kaverukset hiljalleen toisiinsa, kunnes Muru oli jo sen kokoinen että se pystyi paremmin hyödyntämään olohuonetta.
Elukat ovat aina olleet hyvää pataa keskenään, ikinä ei ole tarvinnut kummallekaan ärähtää, että nyt irti toisistanne. "Läheltäpiti" - tilanteitakaan ei ole ollut koskaan. Tottakai kaverukset ovat siis aina valvovan silmän alla, kun ei ikinä voi tietää mitä ne saavat päähänsä.
Vaikka Vili kyllä ulkona lähtee rivakasti esimerkiksi rusakon perään (vaikkei raasu sinnepäinkään pärjää niiden nopeudelle), se ei edes ulkona ole kiinnostunut ajamaan Murua takaa. Vili myös puolustaa Murua tarpeen tullen.
Vaikka Vili kyllä ulkona lähtee rivakasti esimerkiksi rusakon perään (vaikkei raasu sinnepäinkään pärjää niiden nopeudelle), se ei edes ulkona ole kiinnostunut ajamaan Murua takaa. Vili myös puolustaa Murua tarpeen tullen.
Vili on ehkä aavistuksen mustasukkainen Murun saamasta huomiosta ja kaikesta, vaikka sitäkin lellitään aivan yhtä paljon. Mustasukkaisuuttaan se tuo esille lähinnä mulkoilemalla nurkasta tai tunkeutumalla itsekin rapsutettavaksi samaan aikaan, eli ei mitenkään agressiivisesti.
Muru on se välinpitämättömämpi osapuoli, se touhuilee ihan omiaan kiinnostumatta koiran touhuista. Joskus se saattaa mennä pujottelemaan koiran jaloissa tai pötkähtää koiruuden viereen löhöilemään. Jos koiran naama alkaa ärsyttämään sen tunkiessa uteliaana katsomaan Murun touhuja, se saattaa mätkäistä koiraa nenälle; "menehän siitä, kuolakuono".
Eläimiä yritetään huomioida mahdollisimman tasapuolisesti ja paljon. Usein meillä on iltaisin niin, että minä istun sohvalla, kani toisen käden rapsutettavana ja koira toisella puolella.
Näin siis hoituu suuren koiran ja pienen kanin yhteiselo, sopuisasti. Olisi kiinnostavaa kuulla, jos muilla olisi vastaavanlaisia eläinystäviä :)
2015-07-30
DIY: Estepuomit
Pitkästä aikaa teinkin tälläisen askartelupostauksen. Tässä postauksessa esittelen siis kuvien avulla oivallisen tavan tehdä estepuomit aivan itse :)
ps. Tänä viikonloppuna rakennellaan kolme uutta estettä meille, niistä sitten lisää omassa estepostauksessaan. Nyt kuitenkin asiaan, puomeihin.
1. Tarvitset tabloid - kokoisen sanomalehden (toki voit soveltaa), kirkasta teippiä sekä sakset.
2. Irrota lehdestä 3 aukeamaa, poista niitit.
3. Taita lehden leveintä sivua 2 - 3 kertaan tiukasti
4. Ala rullaamaan lehti tiukaksi "pötköksi"
5. Rullattuasi lehden pötköksi käytä mielikuvitusta (jos siis apulaista ei ole käytettävissä) ja pitele puomiaihiota vaikkapa varpaiden välissä.
6. Leikkaa n. 4 - 5cm pituinen pala teippiä.
7. Kiepsauta teippi puomin ympäri keskeltä tiukasti.
8. Lisää samanlaiset teipit vielä molempiin päihin jotta puomiaihio pysyy kasassa.
9. Puomiaihion pitäisi näyttää tässä vaiheessa kutakuinkin tältä.
10. Tee haluamasi määrä puomiaihioita lisää.
11. Koristele puomit mielikuvitusta käyttäen haluamasi laisiksi vaikkapa sähköteipeillä.
12. Tadaaa! Sinulla on kasa erilaisia kivoja puomeja. :)
Toivottavasti postauksesta oli hyötyä jollekin. Pahoittelen kuvien mahdollisia sävyeroja, koska säätila vaihteli rajusti kuvaushetkellä.
ps. Tänä viikonloppuna rakennellaan kolme uutta estettä meille, niistä sitten lisää omassa estepostauksessaan. Nyt kuitenkin asiaan, puomeihin.
1. Tarvitset tabloid - kokoisen sanomalehden (toki voit soveltaa), kirkasta teippiä sekä sakset.
2. Irrota lehdestä 3 aukeamaa, poista niitit.
3. Taita lehden leveintä sivua 2 - 3 kertaan tiukasti
4. Ala rullaamaan lehti tiukaksi "pötköksi"
5. Rullattuasi lehden pötköksi käytä mielikuvitusta (jos siis apulaista ei ole käytettävissä) ja pitele puomiaihiota vaikkapa varpaiden välissä.
6. Leikkaa n. 4 - 5cm pituinen pala teippiä.
7. Kiepsauta teippi puomin ympäri keskeltä tiukasti.
8. Lisää samanlaiset teipit vielä molempiin päihin jotta puomiaihio pysyy kasassa.
9. Puomiaihion pitäisi näyttää tässä vaiheessa kutakuinkin tältä.
10. Tee haluamasi määrä puomiaihioita lisää.
11. Koristele puomit mielikuvitusta käyttäen haluamasi laisiksi vaikkapa sähköteipeillä.
12. Tadaaa! Sinulla on kasa erilaisia kivoja puomeja. :)
Toivottavasti postauksesta oli hyötyä jollekin. Pahoittelen kuvien mahdollisia sävyeroja, koska säätila vaihteli rajusti kuvaushetkellä.
2015-06-28
KKKK!
Kymmenen kaninomistajan kultaista käskyä. Kanin suusta. Voivatko muut rastiturpien omistajat kenties samaistua, vai onko minun kanini aivan hölmö? Nyt siis siirrytään sen lupaamani erikoispostauksen pariin.
1. Ruoka myöhässä = päivä pilalla. Simppeliä? Etkö itse olisi vihainen, kun saisit pääruuan ravintolassa vartin myöhässä?
4. Töpöhäntään ei kosketa.
5. Kanithan ovat varsin vaatimattomia. Emmehän me tarvitse muuta, kuin jakamatonta huomiota aina halutessamme :3
6. Varo vain. Olen peto halutessani.
7. Kynnet saavat aikaan pahempaa jälkeä kuin hampaat. Varo ninjajänistä.
8. Mä en ole lihava. Vatsani kuuluu pömpöttää :3
9. En ole pelkkä leijona. Olen Leijonakuningas.
10. Minun katseeltani ei pääse pakoon.
1. Ruoka myöhässä = päivä pilalla. Simppeliä? Etkö itse olisi vihainen, kun saisit pääruuan ravintolassa vartin myöhässä?
2. Ohi ei kuljeta ilman rapsutusta tai muuta huomionosoitusta.
 |
| Määä ooon niiiiin söpö :33 |
3. Jos varastossa on mieluisinta mahdollista ruokaa, pitäisi kyllä typeränkin kaksijalkahujopin tajuta että silloin on turhaa edes tarjota muuta!
4. Töpöhäntään ei kosketa.
5. Kanithan ovat varsin vaatimattomia. Emmehän me tarvitse muuta, kuin jakamatonta huomiota aina halutessamme :3
6. Varo vain. Olen peto halutessani.
 |
| Ei yhtään yliampuvaa... |
7. Kynnet saavat aikaan pahempaa jälkeä kuin hampaat. Varo ninjajänistä.
8. Mä en ole lihava. Vatsani kuuluu pömpöttää :3
9. En ole pelkkä leijona. Olen Leijonakuningas.
=
10. Minun katseeltani ei pääse pakoon.
2015-05-08
Lemmikit ja omistajan sosiaalinen elämä
Postauksen aiheena on vaihteeksi siis tällä kertaa lemmikkieläimet ja niiden vaikutus omistajan sosiaaliseen elämään. Pohdin asioita pääasiassa omalta kantiltani. Kommentoikaa toki myös ja kertokaa miten eläimet vaikuttavat sinun sosiaaliseen elämääsi :)
Lemmikit tuovat aina mukanaan vastuuta, askareita ja aikatauluja. Lemmikkien kanssa täytyy viettää aikaa, koira pitää ulkoiluttaa, eläimet pitää ruokkia ja hoitaa säännöllisesti. Asioita ei voi lykätä, koska eläimellä on tietty rytmi johon se on tottunut, tietyt asiat tapahtuvat tiettyyn aikaan. Jokaisen yksilön tarpeet tulee huomioida. Näistä ja monista muista syistä lemmikinomistaja ei välttämättä aina voikaan niin spontaanisti lähteä iltapäivällä kahville tai shoppailemaan - eläinten tarpeet pitää huomioida ennen huveja. Monen lemmikittä elävän ihmisen on vaikeaa käsittää, että se eläin on hoidettava juuri tismalleen silloin kuin on, sitä ei voi siirtää.
Välillä on itsekin pakko sanoa että sori, ehkä joskus toiste, tänään on vähän eläinjuttuja. Moni kavereistani kuitenkin ottaa sen ihan hyvin ja ymmärtää kyllä. Vaikka esimerkiksi koira ei ole kokonaan minun käytännössä, enkä hoida sitä kokonaan yksin, mulla on tietyt askareet joka päivä siihen liittyen. Tiedän ne itse, ja toimin niiden mukaan. Onneksi kuitenkin juttujen kanssa voi joustaa, limsalle voi ehkäpä lähteäkin vähän myöhemmin tai yhteistä aikaa kavereiden ja lemmikeiden kesken voidaan jakaa ja tasapainottaa vaikka ottamalla koiran mukaan iltapäivälenkille, jos se on kaverille ok.
Vaikka askareita riittää ja joistakin huveista on välillä luovuttava, en koskaan ole henkilökohtaisesti kokenut sitä rasitteeksi, vaikka hetkellisesti saattaa harmittaakin, kun ei voinutkaan lähteä shoppailemaan juuri silloin. Minut on pienestä asti kasvatettu siihen, että eläimet ovat tärkeitä perheenjäseninä, siihen sitoudutaan silloin kun niitä lemmikkejä otetaankin.
Lemmikeistä ei kuitenkaan ole pelkkää haittaa, sillä lemmikkiharrastusten ja muiden piirien mukana tutustuu helposti uusiin ihmisiin ja saa uusia kavereita. Monesti juuri nämä yhteisen mielenkiinnonkohteen kautta löydetyt kaverit ovat niitä pitkäaikaisia kavereita. Puhuttavaa ja touhuiltavaa löytyy vaikka millä mitalla. Tähän kohtaan hyvä esimerkki on vaikkapa kanien estehyppy. Kaikki tapahtuu kanien ehdoilla ja ympärillä. Kaikki tietävät millaisia otuksia kanit ovat. Jutteleminen on helppoa, kun on selkeä aihe, mistä aloittaa. Kanipiirien kautta en ole itse välttämättä sydänystäviä löytänyt, mutta uusia tuttuja ja kavereita senkin edestä! On ollut tosi mukavaa tutustua uusiin ihmisiin, ja piireihinkin on ollut melko helppoa "uida sisään", vaikka onkin aloittelija.
Saman aiheen ympärille kokoontuneista kavereista voi saada myös vertaistukea, ja apua. Kun jollain ei vaikka olekaan kyytiä kisoihin, voidaan yrittää järjestää kimppakyyti.
Somesta löytyy myös mielin määrin lemmikkiyhteisöjä, lemmikinomistajille suunnattuja kohtaamispaikkoja, kuten esimerkiksi petsie. Myös netin kautta muodostuu ystävyyssuhteita.
Minusta on hienoa omistaa kaksi lemmikkiä, vaikka ne tuovat mukanaan omia rajoitteita. Pääasiassa kuitenkin lemmikkini ovat osa sosiaalista elämääni ja kuten sanontakin kuuluu, paras ystävä on eläinystävä. Se ei ainakaan puhu pahaa ja on aina lähellä.
Toivottavasti tykkäsitte vaihteeksi tälläisestä postauksesta!
Lemmikit tuovat aina mukanaan vastuuta, askareita ja aikatauluja. Lemmikkien kanssa täytyy viettää aikaa, koira pitää ulkoiluttaa, eläimet pitää ruokkia ja hoitaa säännöllisesti. Asioita ei voi lykätä, koska eläimellä on tietty rytmi johon se on tottunut, tietyt asiat tapahtuvat tiettyyn aikaan. Jokaisen yksilön tarpeet tulee huomioida. Näistä ja monista muista syistä lemmikinomistaja ei välttämättä aina voikaan niin spontaanisti lähteä iltapäivällä kahville tai shoppailemaan - eläinten tarpeet pitää huomioida ennen huveja. Monen lemmikittä elävän ihmisen on vaikeaa käsittää, että se eläin on hoidettava juuri tismalleen silloin kuin on, sitä ei voi siirtää.
Välillä on itsekin pakko sanoa että sori, ehkä joskus toiste, tänään on vähän eläinjuttuja. Moni kavereistani kuitenkin ottaa sen ihan hyvin ja ymmärtää kyllä. Vaikka esimerkiksi koira ei ole kokonaan minun käytännössä, enkä hoida sitä kokonaan yksin, mulla on tietyt askareet joka päivä siihen liittyen. Tiedän ne itse, ja toimin niiden mukaan. Onneksi kuitenkin juttujen kanssa voi joustaa, limsalle voi ehkäpä lähteäkin vähän myöhemmin tai yhteistä aikaa kavereiden ja lemmikeiden kesken voidaan jakaa ja tasapainottaa vaikka ottamalla koiran mukaan iltapäivälenkille, jos se on kaverille ok.
Vaikka askareita riittää ja joistakin huveista on välillä luovuttava, en koskaan ole henkilökohtaisesti kokenut sitä rasitteeksi, vaikka hetkellisesti saattaa harmittaakin, kun ei voinutkaan lähteä shoppailemaan juuri silloin. Minut on pienestä asti kasvatettu siihen, että eläimet ovat tärkeitä perheenjäseninä, siihen sitoudutaan silloin kun niitä lemmikkejä otetaankin.
Lemmikeistä ei kuitenkaan ole pelkkää haittaa, sillä lemmikkiharrastusten ja muiden piirien mukana tutustuu helposti uusiin ihmisiin ja saa uusia kavereita. Monesti juuri nämä yhteisen mielenkiinnonkohteen kautta löydetyt kaverit ovat niitä pitkäaikaisia kavereita. Puhuttavaa ja touhuiltavaa löytyy vaikka millä mitalla. Tähän kohtaan hyvä esimerkki on vaikkapa kanien estehyppy. Kaikki tapahtuu kanien ehdoilla ja ympärillä. Kaikki tietävät millaisia otuksia kanit ovat. Jutteleminen on helppoa, kun on selkeä aihe, mistä aloittaa. Kanipiirien kautta en ole itse välttämättä sydänystäviä löytänyt, mutta uusia tuttuja ja kavereita senkin edestä! On ollut tosi mukavaa tutustua uusiin ihmisiin, ja piireihinkin on ollut melko helppoa "uida sisään", vaikka onkin aloittelija.
 |
| © Emmi M. |
Saman aiheen ympärille kokoontuneista kavereista voi saada myös vertaistukea, ja apua. Kun jollain ei vaikka olekaan kyytiä kisoihin, voidaan yrittää järjestää kimppakyyti.
Somesta löytyy myös mielin määrin lemmikkiyhteisöjä, lemmikinomistajille suunnattuja kohtaamispaikkoja, kuten esimerkiksi petsie. Myös netin kautta muodostuu ystävyyssuhteita.
Minusta on hienoa omistaa kaksi lemmikkiä, vaikka ne tuovat mukanaan omia rajoitteita. Pääasiassa kuitenkin lemmikkini ovat osa sosiaalista elämääni ja kuten sanontakin kuuluu, paras ystävä on eläinystävä. Se ei ainakaan puhu pahaa ja on aina lähellä.
Toivottavasti tykkäsitte vaihteeksi tälläisestä postauksesta!
2015-04-03
Linkkaa kaniblogisi!
Oletko sinä kanibloggaaja? Jos vastasit kyllä, linkkaa blogisi postauksen kommentteihin 12.4. mennessä! Haluan löytää uutta luettavaa kaneihin liittyen.
Kriteerit ovat melko kepoiset:
- Blogissa esiintyy kaneja/kani
- Blogi on aktiivinen
Käyn siis kurkkimassa läpi kaikki linkatut blogit!
Kriteerit ovat melko kepoiset:
- Blogissa esiintyy kaneja/kani
- Blogi on aktiivinen
Käyn siis kurkkimassa läpi kaikki linkatut blogit!
2015-03-29
Syy & seuraus
Otsikosta en tiedä, saattaapi olla että joku siitä sai vähän negatiivisen kuvan, mutta ehei, sitä se ei ainakaan (toivoakseni) ole. Aloin tuossa koulumatkalla pohtia uusia aiheita kivoihin postauksiin ja samalla syntyi tämäkin aihe, kerron nimittäin kuinka eläimet ovat liittyneet elämääni ennen ja nyt, ja miten minä rakastuin eläimiin! Tämä on ainakin montaa kiinnostanut kaveripiirissäni, sillä ennen Viliä mulla ei ole ollut omaa lemmikkiä, eli en voi ns. sanoa kasvaneeni eläinten keskellä. Joten sallikaahan minun kertoa jotakin, paloja lapsuudestani.
Perheeni on aina ollut eläinrakas ja mulle on taaperosta, tai oikeammin vauvasta asti puhuttu eläimistä ja luettu paljon (siis todellakin PALJON) eläinaiheisia satuja ja kirjoja. Pikkuisesta asti muistan, kuinka mulla on jotenkin ollut aina pakkomielle eläimiin. Olen ikäni piirtänyt eläimiä ja kotileikkiä tutumpi leikki mulle oli eläinlääkäriasema ja koiranäyttelyt. Tapahtumissa (kuten vaikkapa laskiaisriehoissa) mun oli kertakaikkiaan pakko päästä aina ratsastamaan talutuksessa. Muutoinkin vanhempien kanssa käytiin muutamia kertoja moikkailemassa lähitallin heppoja. Sain myös "lenkittää" naapurin koiria ja myös villieläimiä olen aina tarkkaillut ja bongannut. Mulle on aina vitsailtu siitä, että mä nään kaikkialla eläimiä ja selitän taukoamatta eläimistä. Niistä olisin aina jaksanut - ja itseasiassa jaksan tänäkin päivänä - puhua vaikka tuntikausia jos joku jaksaa kuunnella.
Kaiken muun eläinhössötyksen seassa vielä keräilin (ja keräilen) erilaisia eläinleluja, tarroja, kuvia ja katselin tuhansittain dokumentteja ja muita eläinaiheisia ohjelmia. Haaveilin omasta eläintarhasta, kennelistä, löytöeläinkodista, eläintenpelastustiimistä, tallista, maatilasta ja vaikka mistä! Nykyisin en tiedä mistä eläinten suhteen haaveilen, taitaa kuitenkin onneksi olla maailmankuva realisoitunut vähäsen ;D
Ensimmäiselle luokalle mennessäni sainkin sitten ensimmäisen kirjastokortin, ja sen turvin sitten lainasin ja luin vuoden aikana oikeastaan kaikki kirjaston koirakirjat. Tiedonjano lievittyi hieman kun oma ensimmäinen lemmikki, eli Vili astui perheeseen. Olin sen tullessa melko pieni, ja minun hoitovastuutani oli periaatteessa lenkeillä mukana oleminen ja leikittäminen. Koiran kanssa puuhastelu on aina ollut lähellä sydäntä, ja nykyään vasta olen päässyt kiinni kaikkeen vastuuseen jota koirasta kykenen ottamaan.
Koira tähditti siis päiviä kunnes saapui Muru. Muru oli minulle täysi yllätys, en tiennyt kaneista juuri mitään. Hoito-ohjenipun kanssa kuitenkin lähdin opettelemaan kanin hoitoa. Kanin saavuttua talouteen rakastuin lajiin päätä pahkaa. Ennen Murua en olisi ikinä, en ihan oikeasti ikinä, voinut kuvitella ottavani kania. Tänä päivänä olenkin kahden K:n tyyppi, koirat ja kanit on pop. Pidänhän mä tosi monesta eläinlajista mutta kanit ja koirat ovat lähimpänä sydäntä.
Kanin tultua taloon löysin aika pian myös uuden harrastuksen, aluksi kotioloissa. Nimittäin kaniestehypyn. Estehyppy on edelleenkin aivan ihana laji ja se veikin minut puolitoista vuotta sitten mukanaan ♥
Eläinten oikeudet ja eläinten puolustaminen asiassa jos toisessa on myös kuulunut mun pääperiaatteisiin pienestä pitäen.
Kaikesta huolimatta mä olen aina vähän miettinyt että olenko eläinrakas ja olisiko minusta oikeasti johonkin sellaiseen ammattiin, joista olen pienenä unelmoinut. En ole ikinä sanonut olevani 100% eläinrakas, mihin todella usein ainakin netissä törmää. Mulle eläinrakkaus on sellainen termi, joka ei koskaan oikein ole auennut. Mitä se pitää sisällään? Millainen ihminen on oikeasti eläinrakas? Sitä en tiedä. Mulle kuitenkin tämä eläinrakkaus on muutakin kuin numero jossa on prosenttimerkki perässä. Voisin sanoa, että eläimet on mun elämäntapa, niin kovasti ne ovat kytköksissä kaikkeen!
Toivottavasti tykkäsitte vaihteeksi vähän erilaisesta tekstistä.
Perheeni on aina ollut eläinrakas ja mulle on taaperosta, tai oikeammin vauvasta asti puhuttu eläimistä ja luettu paljon (siis todellakin PALJON) eläinaiheisia satuja ja kirjoja. Pikkuisesta asti muistan, kuinka mulla on jotenkin ollut aina pakkomielle eläimiin. Olen ikäni piirtänyt eläimiä ja kotileikkiä tutumpi leikki mulle oli eläinlääkäriasema ja koiranäyttelyt. Tapahtumissa (kuten vaikkapa laskiaisriehoissa) mun oli kertakaikkiaan pakko päästä aina ratsastamaan talutuksessa. Muutoinkin vanhempien kanssa käytiin muutamia kertoja moikkailemassa lähitallin heppoja. Sain myös "lenkittää" naapurin koiria ja myös villieläimiä olen aina tarkkaillut ja bongannut. Mulle on aina vitsailtu siitä, että mä nään kaikkialla eläimiä ja selitän taukoamatta eläimistä. Niistä olisin aina jaksanut - ja itseasiassa jaksan tänäkin päivänä - puhua vaikka tuntikausia jos joku jaksaa kuunnella.
Kaiken muun eläinhössötyksen seassa vielä keräilin (ja keräilen) erilaisia eläinleluja, tarroja, kuvia ja katselin tuhansittain dokumentteja ja muita eläinaiheisia ohjelmia. Haaveilin omasta eläintarhasta, kennelistä, löytöeläinkodista, eläintenpelastustiimistä, tallista, maatilasta ja vaikka mistä! Nykyisin en tiedä mistä eläinten suhteen haaveilen, taitaa kuitenkin onneksi olla maailmankuva realisoitunut vähäsen ;D
Ensimmäiselle luokalle mennessäni sainkin sitten ensimmäisen kirjastokortin, ja sen turvin sitten lainasin ja luin vuoden aikana oikeastaan kaikki kirjaston koirakirjat. Tiedonjano lievittyi hieman kun oma ensimmäinen lemmikki, eli Vili astui perheeseen. Olin sen tullessa melko pieni, ja minun hoitovastuutani oli periaatteessa lenkeillä mukana oleminen ja leikittäminen. Koiran kanssa puuhastelu on aina ollut lähellä sydäntä, ja nykyään vasta olen päässyt kiinni kaikkeen vastuuseen jota koirasta kykenen ottamaan.
Koira tähditti siis päiviä kunnes saapui Muru. Muru oli minulle täysi yllätys, en tiennyt kaneista juuri mitään. Hoito-ohjenipun kanssa kuitenkin lähdin opettelemaan kanin hoitoa. Kanin saavuttua talouteen rakastuin lajiin päätä pahkaa. Ennen Murua en olisi ikinä, en ihan oikeasti ikinä, voinut kuvitella ottavani kania. Tänä päivänä olenkin kahden K:n tyyppi, koirat ja kanit on pop. Pidänhän mä tosi monesta eläinlajista mutta kanit ja koirat ovat lähimpänä sydäntä.
Kanin tultua taloon löysin aika pian myös uuden harrastuksen, aluksi kotioloissa. Nimittäin kaniestehypyn. Estehyppy on edelleenkin aivan ihana laji ja se veikin minut puolitoista vuotta sitten mukanaan ♥
Eläinten oikeudet ja eläinten puolustaminen asiassa jos toisessa on myös kuulunut mun pääperiaatteisiin pienestä pitäen.
Kaikesta huolimatta mä olen aina vähän miettinyt että olenko eläinrakas ja olisiko minusta oikeasti johonkin sellaiseen ammattiin, joista olen pienenä unelmoinut. En ole ikinä sanonut olevani 100% eläinrakas, mihin todella usein ainakin netissä törmää. Mulle eläinrakkaus on sellainen termi, joka ei koskaan oikein ole auennut. Mitä se pitää sisällään? Millainen ihminen on oikeasti eläinrakas? Sitä en tiedä. Mulle kuitenkin tämä eläinrakkaus on muutakin kuin numero jossa on prosenttimerkki perässä. Voisin sanoa, että eläimet on mun elämäntapa, niin kovasti ne ovat kytköksissä kaikkeen!
Toivottavasti tykkäsitte vaihteeksi vähän erilaisesta tekstistä.
2015-01-08
Bloggaaminen: plussat ja miinukset
Aivan hiljattain, viikko sitten blogi täytti vuoden! Nyt onkin aika tehdä lupaamani spesiaali sen kunniaksi, Bloggaamisen hyvät ja huonot puolet perusteluiden kera + omia fiiliksiä!
+ Uusia tuttuja ja kavereita
+ Pysyy itse paremmin kärryillä menneistä tapahtumista, vanhoja postauksia on kiva välillä fiilistellä ja muistella
+ Saa purkaa mielipiteitä ja arkisiakin asioita jonnekin... kaverit eivät välttämättä jaksa kuunnella vuodatusta loputtomiin... ;)
+ Joutuu tutkimaan ja paneutumaan asioihin, ei voi keksiä asioita päästään tietopostausten yms. kohdalla
+ Mieluista tekemistä, tylsänä hetkenä voi kirjoitella blogitekstin tai tehdä jotakin blogin eteen, aina riittää pientä puuhasteltavaa.
+ Medialukutaito ja vuorovaikutustaidot karttuvat
- Pitää löytää itsekuria, postauksia ei tosiaankaan aina huvita tehdä
- Ihanat ystävämme, anonyymit!
- Ulkoasujen väsääminen, se osaa ärsyttää aina välillä.. Värejä pitää muokata monta kertaa ja aina on joku ärsyttävä pieni yksityiskohta rempallaan.
Kuten listasta voi huomata, hyvät puolet voittavat huonot kevyesti, bloggaaminen on mielenkiintoista ja hyvä harrastus! Se kehittää monia taitoja, sekä tuo elämään sisältöä. Blogiin kirjoittaessaan ajattelee asioita perusteellisesti, jotta voi kirjoittaa niistä. Tämä on hyödyksi, kun pitää muistaa menneitä tapahtumia: kerran kirjoitettu juttu jää mieleen! Bloggaaminen on kivaa, silloin kun homma luistaa. Silloin, kun inspiroi kaikkein vähiten se on välillä tylsää ja saattaa tuntua pakkopullalta. Itsekin olen ollut vähällä lopettaa useita kertoja. Koulu syö aikaa ja inspiraatiota, mutta onneksi en ole lopettanut! Suosittelen bloggaamista, mutta varsinkin nuoren bloggaajan kannattaa muistaa, ettei ole kiire. Olen itsekin varsin nuori, ja tiedän että ikäni kyllä näkyy sisällössä, mutta miksei se saisi näkyä? Kuitenkin, aloita bloggaaminen vasta sitten kun olet valmis, tee päätökset ja valinnat harkiten. Suosittelen myös keskustelemaan asiasta perheen kanssa ajoissa, jottei mahdollinen blogi tule sitten shokkiuutisena, kaikki vanhemmat eivät välttämättä katso hyvällä. Täytyy myös muistaa, että usein se nuorin bloggaaja saa anonyymejä kimppuunsa, kommentit on vain kestettävä.
Mistä sinä pidät bloggaamisessa? Mistä et pidä?
Aloitetaan hyvistä:
+ Uusia tuttuja ja kavereita
+ Pysyy itse paremmin kärryillä menneistä tapahtumista, vanhoja postauksia on kiva välillä fiilistellä ja muistella
+ Saa purkaa mielipiteitä ja arkisiakin asioita jonnekin... kaverit eivät välttämättä jaksa kuunnella vuodatusta loputtomiin... ;)
+ Joutuu tutkimaan ja paneutumaan asioihin, ei voi keksiä asioita päästään tietopostausten yms. kohdalla
+ Mieluista tekemistä, tylsänä hetkenä voi kirjoitella blogitekstin tai tehdä jotakin blogin eteen, aina riittää pientä puuhasteltavaa.
+ Medialukutaito ja vuorovaikutustaidot karttuvat
Huonot puolet:
- Pitää löytää itsekuria, postauksia ei tosiaankaan aina huvita tehdä
- Ihanat ystävämme, anonyymit!
- Ulkoasujen väsääminen, se osaa ärsyttää aina välillä.. Värejä pitää muokata monta kertaa ja aina on joku ärsyttävä pieni yksityiskohta rempallaan.
Kuten listasta voi huomata, hyvät puolet voittavat huonot kevyesti, bloggaaminen on mielenkiintoista ja hyvä harrastus! Se kehittää monia taitoja, sekä tuo elämään sisältöä. Blogiin kirjoittaessaan ajattelee asioita perusteellisesti, jotta voi kirjoittaa niistä. Tämä on hyödyksi, kun pitää muistaa menneitä tapahtumia: kerran kirjoitettu juttu jää mieleen! Bloggaaminen on kivaa, silloin kun homma luistaa. Silloin, kun inspiroi kaikkein vähiten se on välillä tylsää ja saattaa tuntua pakkopullalta. Itsekin olen ollut vähällä lopettaa useita kertoja. Koulu syö aikaa ja inspiraatiota, mutta onneksi en ole lopettanut! Suosittelen bloggaamista, mutta varsinkin nuoren bloggaajan kannattaa muistaa, ettei ole kiire. Olen itsekin varsin nuori, ja tiedän että ikäni kyllä näkyy sisällössä, mutta miksei se saisi näkyä? Kuitenkin, aloita bloggaaminen vasta sitten kun olet valmis, tee päätökset ja valinnat harkiten. Suosittelen myös keskustelemaan asiasta perheen kanssa ajoissa, jottei mahdollinen blogi tule sitten shokkiuutisena, kaikki vanhemmat eivät välttämättä katso hyvällä. Täytyy myös muistaa, että usein se nuorin bloggaaja saa anonyymejä kimppuunsa, kommentit on vain kestettävä.
Mistä sinä pidät bloggaamisessa? Mistä et pidä?
2015-01-02
N-Y-T loikkien vuoteen 2015!
Paikoillanne....Valmiina........NYT!
Vuosi 2015 on lähtenyt käyntiin, tää juna ei pysähdy ihan niin vaan! Nyt on aika koota tavoitteet, unelmat ja jo tiedossa olevat asiat vuodelle 2015!
Nyt talvella tavoitteenamme on treenata kommunikaatiota ja totutella jälleen pikkuhiljaa taas urheilullisempaan elämäntyyliin. Jos lunta ei ole, treenaillaan ja kasaillaan pakettia kasaan kesää varten.
Millaisia tavoitteita, unelmia ja tiedossa olevia isompia juttuja teillä on tänä vuonna?
Vuosi 2015 on lähtenyt käyntiin, tää juna ei pysähdy ihan niin vaan! Nyt on aika koota tavoitteet, unelmat ja jo tiedossa olevat asiat vuodelle 2015!
Nyt talvella tavoitteenamme on treenata kommunikaatiota ja totutella jälleen pikkuhiljaa taas urheilullisempaan elämäntyyliin. Jos lunta ei ole, treenaillaan ja kasaillaan pakettia kasaan kesää varten.
Suuntaa antavat päätavoitteet 2015
- Rallytokoilua Vilin kanssa
- Helpon mutkan korkkaaminen
- Helposta suorasta ulos pääseminen
- Mahdollisimman monien kisojen kiertäminen
- Molempien lemmikkien kanssa uusien temppujen opettelu
- Hauskanpito!
- Suurempi panostus blogille
- Valokuvauksessa kehittyminen
- Murun totuttaminen kuljetusboksiin kunnolla
Unelmia 2015
- Käytännöllisemmät säilytyssysteemit kanitavaroille
- Kaniystävällinen huone
- Pääsy molempiin keskivaikeisiin
- Kisoissa sijoittuminen
- 0 - rata kisoissa
Tiedossa olevia tapahtumia yms. 2015
- Muru täyttää 3 vuotta
- Vili täyttää 6 vuotta
- Uusia esteitä
- Kierrämme mahdollisimman monissa tapahtumissa
Millaisia tavoitteita, unelmia ja tiedossa olevia isompia juttuja teillä on tänä vuonna?
2014-12-17
Kohti uutta vuotta ja uusia kujeita
Nyt tämän tauon jälkeen on aika tehdä postaus johon kokoan vuoden kohokohdat ja tapahtumat! Kerron joka kuusta jotakin.
Tammikuu
Aloitin bloggaamisen, oli muuten hyvä valinta! Pikkuhiljaa alkoivat toiveet ensimmäisistä kisoista kyteä ja niitä kohti alettiin hiljalleen kivuta. Opin kaneista paljon jo pelkästään tammikuun aikana. Murun heilan poikaset kasvoivat nopeasti ja muuttuivat yhä enemmän isänsä näköisiksi. Esteillekin poikasilla olisi varmaan ollut potentiaalia, mutta lemmikeiksi päätyivät :)
Eipä sitten ensimmäisten kisojen jälkeen kauaa mennyt, kuin häpeästä toivuttuani rohkenin ilmoittautua kisaamaan ulos parin viikon päästä oleviin epävirallisiin ulkokisoihin.. Siellä menikin sitten ihan hyvin, voisin sanoa. Sen jälkeen aloimme hyppimään kotonakin vain ulkona.
Heinäkuussa Muru täytti 2 vuotta. Useamman kuukauden kisatauon jälkeen rohkenin ilmoittautua Tampereella ensimmäisiin virallisiin estekisoihin. Niistä estekisoista kaikki lähti oikeasti käyntiin. Pupun päässä naksahteli palaset kohdilleen ja hyppimisestä tuli suurempi nautinto kuin koskaan ennen. Kisoissa helpossa suorassa selvisimme upeasti 2 virheellä, 9 sijalla ja kunniamaininnankin saimme parhaasta parannuksesta! Kisat olivat todella upea kokemus. Samaan syssyyn kävimme sitten SM - kisoissakin. Se olikin hyppyharrastuksen alusta asti ollut unelmani, olla osana isompaa tapahtumaa. Itsehän nyhväsimme toki helpossa suorassa sunnuntaina, 3 virheellä huonolla menestyksellä. Kisapäivä jäi kuitenkin elävästi mieleeni. Kiitos MaiSun saimme sieltä upeita kuviakin!
Kuvat © MaiSu
Muru täytti 2 vuotta alkukuusta, poika parhaassa iässä siis! Estepoju tuosta tuli vasta tänä vuonna.. Mutta vielä on toivottavasti monta kivaa vuotta edessä :)
Nokialta, © MaiSu
Syyskuussa ei kisattu ollenkaan, mutta treenattiin melko paljon ja hyvin tuloksin. Samalla opetin koiraa juoksemaan vierellä ja sekin onnistui jo syyskuun aikana :)
Kuvat © MaiSu
Nykyään olemme siis jo melkein estekonkareita! Osaan itse ohjata kania hyvin ja kanin kanssa on muodostunut tiivis suhde, entistäkin tiiviimpi. Koiran kanssa olen aiemminkin ollut jo hyvä ystävä, mutta tänä vuonna olen oppinut toimimaan sen kanssa hyvin. Peruskoulutus on uusittu oikeastaan kokonaan! Koiran kanssa löytyi pari uutta harrastusta myös siinä yhteisen sävelen ohessa.
Helmikuu
Harjoiteltiin esteillä ahkerasti, ehkä vähän liiankin tiuhaan tahtiin.. Hauskaa kuitenkin oli! Mitään erikoisuuksia ei tapahtunut.Maaliskuu
Maaliskuuhan toikin meille kokonaan uudet tuulet, uskaltauduttiin viimein esimmäisiin kilpailuihin. Kilpailut olivat Mirkan järjestämät epäviralliset Klaukkalassa. Vaikka kivat menivätkin huonosti, tarttui mukaan liikuttavan söpö pieni pinkki ruusuke, tuomarin suosikki. Kai se sitten oli söpöä kun me käytiin jyräämässä 4 kertaa kaikki esteet pudotellen :')Eipä sitten ensimmäisten kisojen jälkeen kauaa mennyt, kuin häpeästä toivuttuani rohkenin ilmoittautua kisaamaan ulos parin viikon päästä oleviin epävirallisiin ulkokisoihin.. Siellä menikin sitten ihan hyvin, voisin sanoa. Sen jälkeen aloimme hyppimään kotonakin vain ulkona.
Huhtikuu
Huhtikuu vierähti nopeasti, minä aloin kiinnostua valokuvauksesta ja aloin opettelemaan kuvaamista. Esteiltiin kotona ja mietiskeltiin, ei kisattu.Toukokuu
Koulukiireiden ohessa yritin kokoajan ahkerasti pitää esteilyä yllä, ja kylläpä parit kisat olisin halunnut käydäkin.. Mutta jäivät kuitenkin väliin kulkumahdollisuuksien ja ajan puutteen vuoksi.Kesäkuu
Mun ja Murun (ja tietenkin Vilin) mahtava kesä alkoi todenteolla, vuorotellen vieteltiin aikaa Tampereella ja täällä kotoisassa Hämeenlinnassa. Esteiltiin molemmissa suunnissa ja koiran kanssa rallytokoiltiin paljon. Ehdin myös tovin nauttia eläintarvikeliikkeiden läheisyydestä ja paljoudesta...;)Heinäkuu
Heinäkuussa Muru täytti 2 vuotta. Useamman kuukauden kisatauon jälkeen rohkenin ilmoittautua Tampereella ensimmäisiin virallisiin estekisoihin. Niistä estekisoista kaikki lähti oikeasti käyntiin. Pupun päässä naksahteli palaset kohdilleen ja hyppimisestä tuli suurempi nautinto kuin koskaan ennen. Kisoissa helpossa suorassa selvisimme upeasti 2 virheellä, 9 sijalla ja kunniamaininnankin saimme parhaasta parannuksesta! Kisat olivat todella upea kokemus. Samaan syssyyn kävimme sitten SM - kisoissakin. Se olikin hyppyharrastuksen alusta asti ollut unelmani, olla osana isompaa tapahtumaa. Itsehän nyhväsimme toki helpossa suorassa sunnuntaina, 3 virheellä huonolla menestyksellä. Kisapäivä jäi kuitenkin elävästi mieleeni. Kiitos MaiSun saimme sieltä upeita kuviakin!Kuvat © MaiSu
Muru täytti 2 vuotta alkukuusta, poika parhaassa iässä siis! Estepoju tuosta tuli vasta tänä vuonna.. Mutta vielä on toivottavasti monta kivaa vuotta edessä :)
Elokuu
Elokuussa työstimme hyppelyä jälleen ja kisasimme kahteen kertaan. Ensin Nokialla 17.8. jolloin myös jäimme taas hilkkua vaille klassauksen, lankku jäi vinoon, lopunkaiken sija 17... Ja sitten 31.8. Puotinharjussa loikimme melko huonosti, virheitäkin tuli 3 ja sijoitus oli 15.Nokialta, © MaiSu
Syyskuu
Lokakuu
Lokakuussa piipahdettiin vielä viimeisissä kisoissa tälle vuodelle kummempia odottamatta. Vaatimattomuus oli kuitenkin turhaa, sillä juuri oikeaan paikkaan rapsahti meidän ensimmäinen klassauksemme! Siihen olikin hienoa puotinharjussa lopettaa tämän vuoden kisakausi!Kuvat © MaiSu
Marraskuu
Marraskuun ajan oltiin vaan ja lomailtiin. Ilmat oli tosi kurjat, joten ei tullut paljoa ulkoiltua. Koulukiireet vei myös paljon aikaa. Vili täytti 5 vuotta!Joulukuu
Joulukuu on otettu myös rennosti, lomailtu kunnolla! Nyt olen suunnitellut pupuselle omia jouluherkkujakin ja paketteja on molemmille eläimille pukinkontissa... Aattoa odotellessa..Nykyään olemme siis jo melkein estekonkareita! Osaan itse ohjata kania hyvin ja kanin kanssa on muodostunut tiivis suhde, entistäkin tiiviimpi. Koiran kanssa olen aiemminkin ollut jo hyvä ystävä, mutta tänä vuonna olen oppinut toimimaan sen kanssa hyvin. Peruskoulutus on uusittu oikeastaan kokonaan! Koiran kanssa löytyi pari uutta harrastusta myös siinä yhteisen sävelen ohessa.
2014-11-30
PARTY HARD! VILI 5 VUOTTA!
Tänään se sitten on, Vilistä tuli viisivuotias herrasmies! Tämän kunniaksi olen kokeillut omilla taidoillani jotakin "dokumentin" tapaista väkertää, nauttikaa:
Huomenna on joulukuun ensimmäinen ja tännekin tulee uusi ulkoasu, ja tietenkin kauan odotettu taideblogi aukeaa ;)
Huomenna on joulukuun ensimmäinen ja tännekin tulee uusi ulkoasu, ja tietenkin kauan odotettu taideblogi aukeaa ;)
2014-10-26
"Äiti, kato tuolla on pupuja myynnissä!"
Tuon on moni varmasti kuullut eläinkaupassa tai missä tahansa missä lemmikkieläimiä myydään. Tämä postaus ei kuitenkaan käsittele eläinkauppoja, vaan sitä, kuinka lemmikkieläimiä, erityisesti kaneja, otetaan heppoisin perustein lasten leluiksi. Myös lasten "kasvattamisesta" haluan puhua. Postaus sisältää taas vahvaa yleistystä ja se on koottu täysin oman LAPSEN näkökulmani mukaan.
Aloitetaan siitä, kun niitä kaneja tehdään lisää tähän ahtaaseen maailmaan:
Joo, poikaset on aina kivoja. Mutta se ei ole kivaa, kun tekaistaan poikaset kaneilla, joilla on periytyviä virheitä, tai kun vanhempien rodusta ei ole hajuakaan ja sitten ne eivätkään käy kaupaksi eikä ollakaan ajateltu koko tilannetta etukäteen. Eihän se rotu sinänsä ole kynnyskysymys, mutta kanien suvusta olisi hyvä tietää edes jotakin. Monesti myös juuri nämä X rotuiset poikaset jäävät käsiin, koska moni haluaa ostaa kanin, jonka tulevan koon, hallitsevat luonteenpiirteet, turkin laadun, värin ja muun tietää jo etukäteen ja osaa varautua. Tietenkin osa haluaa harrastaa näyttelyitä ulkomuotoluokissa, johon ei tietenkään sekarotuisista ole.
Oma näemykseni on myös se, että kahden rodun risteytys on ihan ok, mutta sitten kun on 6 rotua samassa kanissa, se on jo vähän liikaa. Tottakai pidän risteytyskaneista ja sekarotuisista, mutta rajansa kaikella. 2 rodun kaneilla suvusta on yleensä paremmin tietoa kuin 6 rodun.
Yleensä vielä kun tekaistaan näitä X rodullisia poikasia ei ajatella oikein mitään. Tämä on yleistä nuorten keskuudessa. Ollaan kaksi kuukautta omistettu kani ja ollaan tietävinään jo kaikki. Sitten tehdään ihkuja poikasia kaverin kanin kanssa ajattelematta kuluja, vastuuta (myös se, että kärsivä poikanen on pystyttävä ottamaan omin käsin päiviltänsä), vaivaa eikä sitä, että poikasia teetetään vasta sitten, kun on mahdollisuus tarvittaessa pitää kaikki poikaset itse. Kanit vaativat jatkuvaa huolenpitoa ja hoivaa, niitä ei saa napista kääntämällä pois päältä. Tärkeää on, että poikue teetetään ensisijaisesti sitä varten, että haluat itse poikasen. Kanit eivät ole rahasummia, ne ovat eläviä ihania olentoja. Kasvattaminen ei kuulu nuorille eikä lapsille, ELLEIVÄT vanhemmat tiedä kaneista ja ole kokoajan auttamassa ja tukena.
Vanhempia täytyy kuunnella, jos on alle 18 vuotias ja harkitsee poikueen kasvattamista. Mikäli vanhemmat eivät ole hankkeessa mukana, on poikasten teettäminen vastuutonta. Vastahakoiset vanhemmat tuskin haluavat maksaa mahdollisia eläinlääkärikuluja, suurempia ruokakuluja tai ole valmiita pitämään koko poikuetta itsellään mikäli ne eivätkään käy kaupaksi.
Milloin sitten olisi oikea aika ensimmäisille poikasille...? Niin.. Milloin. Moni sanoo päästessään omilleen ottavansa läjän kaneja tai aloittavansa kasvattamisen. Joku päättäväinen ja vastuullinen voi ehkä tehdäkin niin, mutta veikkaanpa että suurin osa hautaa ajatuksensa ensimmäisistä omista lemmikeistä hoksatessaan että rahaa riittää juuri ja juuri itselle. Siinä lisänä opiskelijan tuloilla ei paljon eläimiä pidellä. Tai vaikka joku pitäisikin, en näe siinä järkeä että tikistetään omasta hyvinvoinnista jotta voisi ottaa eläimiä, vaikka ei olisi pakko. Tätä aihetta en avaa enempää, mutta sanon vaan, että odottakaa ihan maltillisesti siihen asti kun teillä on oikeasti tarjottavana hyvät olot eläimille, poikasista puhumattakaan.
Poikasten teettämisestä ja sen sisältämästä vastuusta voidaankin oivallisesti siirtyä poikasten tuevaan elämään. Kuten jo ylempänä aihetta sivuttiin, poikueet teetetään ensisijaisesti itselle, ei myyntiin. Mikäli silmissäsi kiiltää vain raha kun puhutaan poikasista, ole hyvä ja mieti uudelleen.
Poikueet, joista et ole suunnitellut ottavasi yhtäkään poikasta itsellesi, poikuetta sanotaan turhaksi. Turhien poikueiden kasvattaminen on vastuutonta. Kodittomia kaneja riittää jo liiaksi asti ilman ylimääräisiä poikueitakin. Poikueet tulisi ihan oikeasti SUUNNITELLA etukäteen.
Vaikka poikueesta jonkin poikasen olisikin tarkoitus jäädä kotiin, et voi olla varma, että loput poikaset saadaan myytyä. Kasvattajalla pitää siis myös olla valmiudet pitää koko poikue.
Sitten on vielä yksi varjopuoli, nimittäin sillon kuin ei enää jakseta yrittää myydä poikasia ja niistä on pakko päästä eroon, ne tuupataan eläinkaupan hyllylle pieneen häkkiin. Sieltä sitten Liisa-Maija 8 vuotiaalle yllärilahjaksi käy poikasen ostamassa Pena-iskä. Poikanen päätyy syömään siemenmössöä marsun häkkiin josta se ei koskaan pääse ulos. Heinän sijasta tarjolle laitetaan pelkkää omenaa ja porkkanaa silloin kuin muistetaan. Siinä välissä pikkuinen Liisa-Maija käy vähän tökkimässä tikulla kylkeen ja kutsuu kaikki luokkakaverit kylään katsomaan kopissa nyhjöttävää "häkkieläintä". Siinä vaiheessa olisikin kasvattajalla miettimisen paikka, menikö taas ihan oikein? No ei.
Älkää siis lapsoset hyvät ryhtykö mihinkään mihin ette ole valmiita vielä vuosiin. Jos kuitenkin oikeissa olosuhteissa poikue toteutetaan, huolehtikaa siitä loppuun asti! Olen itsekin vielä lapsi ja tiedän sen. Siksipä en edes harkitse suurempaa kanimäärää, poikuetta tai muuta. Omaa kokemusta on lasten ja vanhempien yhteistyöllä toteutetuista poikasista. Ne teetettiin oikeissa olosuhteissa, kaikkien sääntöjen mukaan. En siis voi sanoa, että kaikki tekisivät yhtä huonosti kuin tekstin esimerkit, mutta moni tekee. Tee sinä fiksusti!
Aloitetaan siitä, kun niitä kaneja tehdään lisää tähän ahtaaseen maailmaan:
Joo, poikaset on aina kivoja. Mutta se ei ole kivaa, kun tekaistaan poikaset kaneilla, joilla on periytyviä virheitä, tai kun vanhempien rodusta ei ole hajuakaan ja sitten ne eivätkään käy kaupaksi eikä ollakaan ajateltu koko tilannetta etukäteen. Eihän se rotu sinänsä ole kynnyskysymys, mutta kanien suvusta olisi hyvä tietää edes jotakin. Monesti myös juuri nämä X rotuiset poikaset jäävät käsiin, koska moni haluaa ostaa kanin, jonka tulevan koon, hallitsevat luonteenpiirteet, turkin laadun, värin ja muun tietää jo etukäteen ja osaa varautua. Tietenkin osa haluaa harrastaa näyttelyitä ulkomuotoluokissa, johon ei tietenkään sekarotuisista ole.
Oma näemykseni on myös se, että kahden rodun risteytys on ihan ok, mutta sitten kun on 6 rotua samassa kanissa, se on jo vähän liikaa. Tottakai pidän risteytyskaneista ja sekarotuisista, mutta rajansa kaikella. 2 rodun kaneilla suvusta on yleensä paremmin tietoa kuin 6 rodun.
Yleensä vielä kun tekaistaan näitä X rodullisia poikasia ei ajatella oikein mitään. Tämä on yleistä nuorten keskuudessa. Ollaan kaksi kuukautta omistettu kani ja ollaan tietävinään jo kaikki. Sitten tehdään ihkuja poikasia kaverin kanin kanssa ajattelematta kuluja, vastuuta (myös se, että kärsivä poikanen on pystyttävä ottamaan omin käsin päiviltänsä), vaivaa eikä sitä, että poikasia teetetään vasta sitten, kun on mahdollisuus tarvittaessa pitää kaikki poikaset itse. Kanit vaativat jatkuvaa huolenpitoa ja hoivaa, niitä ei saa napista kääntämällä pois päältä. Tärkeää on, että poikue teetetään ensisijaisesti sitä varten, että haluat itse poikasen. Kanit eivät ole rahasummia, ne ovat eläviä ihania olentoja. Kasvattaminen ei kuulu nuorille eikä lapsille, ELLEIVÄT vanhemmat tiedä kaneista ja ole kokoajan auttamassa ja tukena.
Vanhempia täytyy kuunnella, jos on alle 18 vuotias ja harkitsee poikueen kasvattamista. Mikäli vanhemmat eivät ole hankkeessa mukana, on poikasten teettäminen vastuutonta. Vastahakoiset vanhemmat tuskin haluavat maksaa mahdollisia eläinlääkärikuluja, suurempia ruokakuluja tai ole valmiita pitämään koko poikuetta itsellään mikäli ne eivätkään käy kaupaksi.
Milloin sitten olisi oikea aika ensimmäisille poikasille...? Niin.. Milloin. Moni sanoo päästessään omilleen ottavansa läjän kaneja tai aloittavansa kasvattamisen. Joku päättäväinen ja vastuullinen voi ehkä tehdäkin niin, mutta veikkaanpa että suurin osa hautaa ajatuksensa ensimmäisistä omista lemmikeistä hoksatessaan että rahaa riittää juuri ja juuri itselle. Siinä lisänä opiskelijan tuloilla ei paljon eläimiä pidellä. Tai vaikka joku pitäisikin, en näe siinä järkeä että tikistetään omasta hyvinvoinnista jotta voisi ottaa eläimiä, vaikka ei olisi pakko. Tätä aihetta en avaa enempää, mutta sanon vaan, että odottakaa ihan maltillisesti siihen asti kun teillä on oikeasti tarjottavana hyvät olot eläimille, poikasista puhumattakaan.
Poikasten teettämisestä ja sen sisältämästä vastuusta voidaankin oivallisesti siirtyä poikasten tuevaan elämään. Kuten jo ylempänä aihetta sivuttiin, poikueet teetetään ensisijaisesti itselle, ei myyntiin. Mikäli silmissäsi kiiltää vain raha kun puhutaan poikasista, ole hyvä ja mieti uudelleen.
Poikueet, joista et ole suunnitellut ottavasi yhtäkään poikasta itsellesi, poikuetta sanotaan turhaksi. Turhien poikueiden kasvattaminen on vastuutonta. Kodittomia kaneja riittää jo liiaksi asti ilman ylimääräisiä poikueitakin. Poikueet tulisi ihan oikeasti SUUNNITELLA etukäteen.
Vaikka poikueesta jonkin poikasen olisikin tarkoitus jäädä kotiin, et voi olla varma, että loput poikaset saadaan myytyä. Kasvattajalla pitää siis myös olla valmiudet pitää koko poikue.
Sitten on vielä yksi varjopuoli, nimittäin sillon kuin ei enää jakseta yrittää myydä poikasia ja niistä on pakko päästä eroon, ne tuupataan eläinkaupan hyllylle pieneen häkkiin. Sieltä sitten Liisa-Maija 8 vuotiaalle yllärilahjaksi käy poikasen ostamassa Pena-iskä. Poikanen päätyy syömään siemenmössöä marsun häkkiin josta se ei koskaan pääse ulos. Heinän sijasta tarjolle laitetaan pelkkää omenaa ja porkkanaa silloin kuin muistetaan. Siinä välissä pikkuinen Liisa-Maija käy vähän tökkimässä tikulla kylkeen ja kutsuu kaikki luokkakaverit kylään katsomaan kopissa nyhjöttävää "häkkieläintä". Siinä vaiheessa olisikin kasvattajalla miettimisen paikka, menikö taas ihan oikein? No ei.
Älkää siis lapsoset hyvät ryhtykö mihinkään mihin ette ole valmiita vielä vuosiin. Jos kuitenkin oikeissa olosuhteissa poikue toteutetaan, huolehtikaa siitä loppuun asti! Olen itsekin vielä lapsi ja tiedän sen. Siksipä en edes harkitse suurempaa kanimäärää, poikuetta tai muuta. Omaa kokemusta on lasten ja vanhempien yhteistyöllä toteutetuista poikasista. Ne teetettiin oikeissa olosuhteissa, kaikkien sääntöjen mukaan. En siis voi sanoa, että kaikki tekisivät yhtä huonosti kuin tekstin esimerkit, mutta moni tekee. Tee sinä fiksusti!
2014-08-31
On tullut jo syys..
... maille Etelä-Suomen viljaville, myöntää ois aika taas. Tää kesä on kuulunut elämäni parhaisiin, myös muistoihin kultaisiin.
Niinhän se taas alkaa, syksy. Ensimmäinen kisakesä alkaa olla lopuillaan! Kesä on ollut mahtava, kaunis mutta ajoittain kolea. Kuvat on aiemminkin täällä nähty, mutta niissähän kesäfiilis parhaiten tiivistyy.. Runo kertoo kesästämme:
Kolea ilma haitannut ei,
vaan tie seikkailuihin vei.
Kautta museioiden ja
ilojen yli useiden ymmärryksen
siltojen kohti antoisia treenejä.
Yhteinen sävel löytyikö vasta nyt,
vai onko se kaiken aikaa
piilossa kytenyt?
Eläinten kieltä lukien kohti uusia tuulia,
kisoja suuria ajatusten siltamme vei,
hedelmää tuottaen.
Klassaukset uupumaan jäi,
mut enää ei oltu hitaita
kuin pienet täit, kiitäen edettiin meidän
tietämme unelmiin, pieniin ja suuriin.
Keltanokkia oltiin ja ollaan yhä,
kisoissa toki vietettiin
useampikin pyhä!
Koulukin siin välis alkoi,
kesäsäät ei enää kyl haltioi,
takin kiskoa päälle liian
ajoissa sai, mut eikai
me sen haitattu antaa,
samal tarmol lennätettiin santaa
tassujen alla kisaradalla!
Parempaa toivoa ei kai vois,
mut toivottavasti sääkartta
suotuisia syyskelejä sois!
Puhalletaan yhdessä kesä pois,
syksylle tilaa tehdään,
uikkaritkin kellariin viedään.
Semmoinen oli meidän kesä, millainen oli teidän kesä?
ps. Tänään olimme Puotinharjun kisoissa, postaus niistä tulee myöhemmin
Niinhän se taas alkaa, syksy. Ensimmäinen kisakesä alkaa olla lopuillaan! Kesä on ollut mahtava, kaunis mutta ajoittain kolea. Kuvat on aiemminkin täällä nähty, mutta niissähän kesäfiilis parhaiten tiivistyy.. Runo kertoo kesästämme:
Kolea ilma haitannut ei,
vaan tie seikkailuihin vei.
Kautta museioiden ja
ilojen yli useiden ymmärryksen
siltojen kohti antoisia treenejä.
Yhteinen sävel löytyikö vasta nyt,
vai onko se kaiken aikaa
piilossa kytenyt?
Eläinten kieltä lukien kohti uusia tuulia,
kisoja suuria ajatusten siltamme vei,
hedelmää tuottaen.
Klassaukset uupumaan jäi,
mut enää ei oltu hitaita
kuin pienet täit, kiitäen edettiin meidän
tietämme unelmiin, pieniin ja suuriin.
Keltanokkia oltiin ja ollaan yhä,
kisoissa toki vietettiin
useampikin pyhä!
Koulukin siin välis alkoi,
kesäsäät ei enää kyl haltioi,
takin kiskoa päälle liian
ajoissa sai, mut eikai
me sen haitattu antaa,
samal tarmol lennätettiin santaa
tassujen alla kisaradalla!
Parempaa toivoa ei kai vois,
mut toivottavasti sääkartta
suotuisia syyskelejä sois!
Puhalletaan yhdessä kesä pois,
syksylle tilaa tehdään,
uikkaritkin kellariin viedään.
 |
| ......*ja vaivatta yli* |
 |
| *ponnistus*..... |
 |
| © MaiSu |
|
| © MaiSu |
|
| © MaiSu |
|
| © MaiSu |
|
| © MaiSu |
ps. Tänään olimme Puotinharjun kisoissa, postaus niistä tulee myöhemmin
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)