Hämeenlinna 19.9.2015

Kotikisoista sain aikaiseksi postata vasta nyt... Huhhuh, nyt on sitten ekat kisat järkätty itse, erittäin onnistuneesti. Ainakin itselleni jäi koko prosessista tosi kiva fiilis, ja ensi kesänä tullaan näkemään ihan taatusti kotikisojen parissa taas. Kisapaikka osoittautui monen mielestä tosi kivaksi, ja ensikertalaisiakin oli muutama, mikä on tietysti aina mukavaa! Uskaltauduin myös mukaan ensi vuoden SM - kisojen kisatoimikuntaan, joten nyt on meikäläinenkin kunnostautunut estehypyn parissa entistä paremmin! On kyllä tosi mukavaa päästä suunnittelemaan isoja karkeloita ensi vuodelle.

Jos nyt kuitenkin kertoisin niistä itse kisoista, eikö?

Muru on kehitellyt itselleen aivan järkyttävän syyskiiman, ja kuten arvata saattaa, se on haitaksi kisoissa. Nämä kisat mentiin Murun suhteen siis aivan usvassa, hajujen perässä. Toivottua klassausta suoralta ei saatu, joten ei edelleenkään päästä sinne keskivaikeaan :D Kotona kyllä hypätään innoissaan aina vaan hankalempia esteitä, mutta kisoissa ei niitä onnistumisia ropise. Katsellaan kuitenkin vielä parit kisat tänä vuonna, sormet ristissä.

Ensimmäinen luokka, eli helppo suora rytisteltiin ensimmäisellä kierroksella neljällä tai viidellä virheellä. Kyse oli vain hutiloinnista. Pitkän odottelun jälkeen Muru päätti luokan ja hyppi kolmella virheellä, verkkaiseen tahtiin tällä kertaa.

Helppojen välissä oli keskivaikea mutka, jossa meni todella kauan. Hypytin keskivaikean pyöriessä Murua muutamalla meille hankalalla esteellä, jotka saatiin sujumaan todella hyvin. Helpossa mutkassa oli kuitenkin kaksi pahinta kompastuskiveä edessä, tasainen kolmonen sekä Gulan. Nousevina niissä ei ole ongelmia, mutta tasaisena ne ovat meille aivan ylitsepääsemätön este. Niiltä esteiltä me sitten ne kaksi virhettäkin napattiin.

Kuvia olen Murusta löytänyt jo muutamia ja yritän omatkin räpsyt ladata nettiin tänään.
Kuvat © Emma L ja Saara R

Palojoki 30.8.2015

Sunnuntaina oltiin piiitkästä aikaa kisoissa. Tälläkertaa käännettiin auton nokka kohti Palojokea. Siellä sitten toiveikkaina katseltiin meille erittäin helpon näköistä rataa ja povailtiin jopa sitä viimeistä klassaustakin... Vaan toisin kävi.

Hyppyfiilis oli päällä joo, mutta huolellisuus ei ollut. Ensimmäinen kierros mentiin ihan reipasta vauhtia kahdella virheellä. Odoteltiin taas vähän aikaa viileähkössä syyssäässä. Toiselle kierrokselle mentiin vielä toiveikkaampina, koska sehän menee yleensä tosi hyvin!

Meille rata oli aivan naurettavan helppo, kotona hypitään puhtaasti paljonvaikeampia esteitä. Vaan kyllä tuo helppous kostautui huolimattomuutena, taas napattiin peräkkäisiltä esteiltä puomit mukaan. Vieläpä radan helpoimmista esteistä, sinioranssista pystystä sekä A - esteestä. Huhhuh, täytynee sanoa, että oli kyllä pienoinen pettymys meidän osalta nämä kisat. 

Lopunkaiken sijoitus oli surkeaakin surkeampi 25. 

Katsokaapa myös kuvista, kuinka on meidän hyppytekniikka kehittynyt. On ihanaa hypyttää kania, kun ei tarvitse paljoa ohjailla enää, kani tietää mitä on tekemässä ja miten. Asento esteen päällä on "ei - estekanille" mielestäni erinomainen ja ilmava. Ponnistus tulee sopivassa kohtaa ja loikat sen kuin pitenevät! Kertokaahan  tekin, että näenkö vain omiani, vai onko kehitystä tullut? 

Palojoelta napattiin myöskin lähestyvien Hämeenlinnan kisojen ruusukkeet mukaan. On kyllä tosi mukavaa järjestää kisat itsekin äidin kanssa, oppii aivan eritavalla arvostamaan kisojen vastuuhenkilöiden tekemää työtä.  

Kiitokset vielä kuvista, joita on tälläkertaa reilusti. © Emma S, Anniina L ja Karoliina L

Ypäjä 9.8.2015

Viikonloppuna pakattiin taas kani ja perhe saunaa muistuttavaan autoon ja suunnattiin nokka kohti Ypäjän Ponikuninkuusraveja.

Alkuvaikeuksien jälkeen löydettiin vihdoin oikea paikka ja kipitettiin kentälle ajoissa. Kisakentän pohja oli ainakin Murun mielestä kiva, ja radalla oli tosi kivat esteet. Lämmittelyyn mentäessä huomasin heti, että jaahas, tänään on Murulla tosi kova vauhti päällä ja hyppyinto kohdillaan. Kun sitten päästiin hyppäämään numerolla 6, rata taittui harvinaisen kivaan vauhtiin ja ekalle kierrokselle epätyypillisesti vain 2 virheellä. Kisoissa oli minun mielestäni tosi positiivinen meininki ja toivon että se välittyi myös pisteellä piipahtaneisiin katsojiin. Vaikka päivällä tosiaan oli paahteista ja todella kuuma, Muru jaksoi hyppiä lujaa vauhtia vielä toisenkin kierroksen. Jännää, että toinen kierros meni virheiden suhteen tällä kertaa huonommin, niitä tuli 3. Helpon suoran jälkeen oli vielä aikaa hypyttää kaneja vapaasti radalla, joten ensin äitini kävi kokeilemassa (ja sai kuin saikin Murun hyppimään hyvin!) ja sitten minä hypytin Murun vielä kahteen kertaan.

Keskivaikean ja vaikean luokan jälkeen jäi aikaa, joten pistettiin pystyyn vielä yhden kierroksen Slalomhyppy. Siihen oli myös tosi kivaa osallistua, ja yllätyinkin, kun Muru tajusi idean heti ja tykitteli puhtaan radan ensimmäistä kertaa kisoissa. Ironisesti epävirallisessa luokassa, tietenkin. Olen kuitenkin ylpeä siitä, että me tehtiin näissä kisoissa paras kisatuloksemme/parhaat kisatulokset. Olimme nimittäin helpossa sijalla 6 ja slalomissakin taatusti 10 parhaan joukossa.

Alueella oli myös muutenkin tosi mukavaa kierrellä, eivätkä edes kuulutukset tuntuneet häiritsevän kaneja. Kaiken kaikkiaan tosi onnistuneet kisat kivalla fiiliksellä, saan olla ylpeä entistä reippaammasta Murusta!

Pahoittelen kuvien puuttumista, mutta en ole saanut käsiini yhtään kuvaa Murusta ja tämän postauksenkin tein jostain syystä vasta nyt.

Salo 18.7.2015

Viime viikonloppuna tuli sitten tehtyä uusi aluevaltaus, me käytiin kisaamassa Perniössä!

Kisoista lähdettiin hakemaan hyvää fiilistä ja klassaustakin, ja toinen me saatiinkin tosi hyvin :) Arvaattekos kumpi? Käteen jäi tällä kertaa vain hyvä fiilis, vailla klassausta, mutta ei se haittaa. Kisoissa oli tosi kiva talkoomeininki ja kaikki tuntuivat kannustavan toisiaan, mikä oli tietenkin mukavaa.

Me saavuttiin kisapaikalle jo hyvissä ajoin eliitin pyöriessä vielä, ja sitäkin oli hienoa seurata pitkästä aikaa. Huhhuh, viimeaikoina pinnalle on noussut tosi monia lahjakkuuksia!

Muru vaikutti varsin virkeältä, ainakin varjossa. Lämmittelykin meni ihan hyvin, tosin huomasin pienen laiskuuden. Toiveikkaina mentiin kuitenkin paahteeseen numerolla 9. Ensimmäinen kierros oli meille hyvin tyypillinen, vähän jäätiin uneksimaan sinne ja pudotettiin 3 tai 4 estettä. Ajan loppuessa ensimmäinen kierros kuitenkin päättyi keskeytykseen ennen viimeistä, ja vaikeinta estettä.

Laitoin Murun heti lepäilemään, ja arvelin että unisuus johtuu lämpötilasta ja parin tunnin matkasta. Odotin siis että toinen kierros mennään tottakai paremmin, koska ratakin oli meille sen verran helpon näköinen, että korkeintaan 1 - 2 virheen suoritusta povasin. Toisin kuitenkin kävi, uinuminen jatkui ja päästiin hiiitaaasti maaliin neljällä virheellä. Ei ollut meidän päivä ei, mutta ihan hyvät fiilikset jäi loikista noin muuten, hienosti jänis meni mm. sen punavalkoisen jänisesteen. Olen kyllä ylpeä pienestä karvapallosta, joka yritti kaikkia esteitä rohkeasti! Lopullinen sijoitus oli 17.

Oman suorituksen jälkeen jäätiin kerrankin seuraamaan kisat loppuun, koska viimeinen luokka oli korkeushyppy. Sitä en ollutkaan aiemmin päässyt ihastelemaan. Täytyy sanoa, että oli kyllä tosi kivaa seurattavaa. Päästiin jopa seuraamaan Suomenennätysyritystä.

Yritin ottaa kuviakin kisoista, ja mielestäni otinkin melko paljon. Harmikseni kamera kuitenkin temppuili eikä lopunkaiken ollutkaan alustanut korttia, joten kuvat ovat hävinneet bittiavaruuteen.

Teidän onneksenne minusta ja Murusta on kuitenkin rutkasti kuvia tältä kisareissulta. Nauttikaa.
Itseni rajailin muutamassa kohtaa pois, ihan vaan jotta ette säikähtäisi xD Pahoittelut kilometripostauksesta.

 Kuvat © Karoliina Laakkonen & Veera Semi

Pälkäne 14.6.2015

Sunnuntaina käytiin kisoissa pitkästä aikaa taas, tällä kertaa saatiin vihdoin aikaiseksi mennä kokeilemaan helppoa mutkaa.

Rata ei näyttänyt hankalalta, mutta esteissä oli taas kerran pari kompastuskiveä. X - este sekä "M"-este ovat olleet meille aina hankalia, ja niin ne olivat tälläkin kerralla. Myös sää oli ainakin aluksi sateinen, millä oli omat vaikutuksensa kanin mielialaan. Toinen ainakin itseäni häiritsevä tekijä oli varsin lyhyt maksimiaika, 2 minuuttia.

Hyppäsimme numerolla 12, mikä kelpasi itselleni tosi hyvin. Ensimmäisellä kierroksella se aika loppuikin sitten kesken, ja keskeytettiin jotta päästiin toiselle kierrokselle mukaan. Yllättävän hyvin se kuitenkin meni, vaikka virheitä tulikin loppujenlopuksi 5. Olin tyytyväinen jo siihen, että päästiin maaliin juuri ja juuri 2 minuutissa! Mutkaa lähdetään kyllä hyppimään toistekin, ehdottomasti!

Nämä kisat olivat samalla myös ensimmäiset kisat, joissa pääsin kuvaamaan järkkärillä. Ehdin kuvata helpossa mutkassa todella montaa osallistujaa, joten jos kaipaat kuvia, käy katselemassa täältä :)

Tässä nyt kuitenkin joitakin kuvia meistä:

© Karoliina Laakkonen

© Veera

Huomio! Minä olen apina ja kanini on marakatti :3 © Veera

© Veera

 Tällä hetkellä en tiedä mihin kisoihin olemme jatkossa tulossa, koska en tiedä operoidaanko tuo polvi silloin  26. päivä. Sen jälkeen tiedän vasta, että mihin kisoihin me ollaan tulossa taas jne :) Ensi viikon olen siis reissussa ja Muru lähtee hoitoon Hepuliin sunnuntaina. Koira tulee mukaan. Reissusta kuitenkin juttua sitten vähän myöhemmin.

 Näihin kuviin ja tunnelmiin ~

Nokian kisat 25.4.

Olimme siis kisaamassa Nokialla viime lauantaina. Kisapäivänä oli upea ilma, aurinko paistoi ja oli lämmintä. Kisojen iloinen fiilis oli taas tosi kiva, ja omaan makuuni ekoiksi kisoiksi tälle vuodelle meni kyllä hienosti!

© Suvi

© "Pupu Puputtajat"

                                                    Kiitokset kuvista kuvien ottajille!

Kaikkia esteitä yritettiin enkä itsekään mokaillut! Radalla oli kolmisen estettä, jotka olivat meille haastavia. Niistäkin selvittiin virheillä, joskin mentiin yli eikä ali :) Ensimmäisellä kierroksella mentiin ensimmäistä kertaa ikinä 5 virheellä. Olin siihenkin ihan tyytyväinen, ja varsinkin 3 virheellä mentyyn kakkoskierrokseen. Aikaa kului paremmalla kierroksella 1,20 minuuttia. Sijoituimme sijalle 27.

Lisäsi kisapaikalla osattiin ottaa rennostikin!

Vaikka osallistujia luokassa oli huimat 38, kilpailu eteni hyvällä tempolla ja hauskaa oli!

Ehdottomasti tullaan kisailemaan taas, kun sopivat kisat osuvat kohdalle! Aurinkoisia vappukarkeloita kaikille!

Puotinharju 11.10

Taitaapa asia olla nyt niin, että viimeisest ulkokisat tälle vuodelle ovat takana. Meillä noihin kisoihin ei oltu edes perus 2 - 3 virhettä ja heikkoa menestystä enempää uskallettu toivoa. Toisinpa kävi! Pitkään odotettu ensimmäinen klassaus tuli todella hienon parannuksen ansioista! Olen todella ylpeä Murusta. Ensimmäinen kierros meni varsin tahmeasti ja taas 7 virheellä. Siinä sitten tuli taas mietittyä että taasko tämä touhu on taantunut ja kaikki hyppyjutut unohdettu. Tiedossa kuitenkin oli, että luultavasti toinen kierros menisi edes himpun verran paremmin.... Niinhän se sitten menikin, 6 vp parannuksella, 1 virheellä. Tällä kertaa päätinkin jo radan alussa, että nyt ei muuten tähtäimessä ole nopea aika, vaan klassaus. Jokaisella esteellä saikin jännittää, että meneekö nyt sitten pieleen. Parit puomit siellä kolisi, mutta kyllä ne vaan paikoillaan pysyivät. Se yksi ainoa virhekin tuli mitä hassuimmalla tavalla, todella helposta Suomi-pystystä takajalan hipaisusta. Viimeisellä esteellä kaikki kyllä olivat sydän kurkussa, este näytti Murulle todella vaikealta.. Mutta kuin kaikkien yhteisestä toivomuksesta sekin mentiin puhtaasti! Kisakesän(kö) viimeisiltä kisoilta ei parempaa olisi voinut toivoa! Tämä oli ainakin minulle itselleni suuri juttu, koska se on ollut päätavoitteemme jo pitkään. Tästä on hyvä jatkaa ensivuonna kohti keskivaikeaa! Lopputuloksenamme oli siis sija 14. koska aikamme oli muistaakseni 1:43 sekuntia.. Kisapäivä oli jälleen tosi kiva, kiitos vielä kaikille!
Kuvat © MaiSu ja Karoliina Laakkonen

Se viimeinen este... Joka ratkaisi kaiken!

Puotinharju 31.8.2014

Sunnuntaina oltiin siis taas kerran kisailemassa.. Tälläkertaa helsingissä. Kisapaikalle oli ainakin meille törpöille vaikeaa löytää, kun autolla ei oikein lähelle päässyt yms. Itiksen kohdilla oltiin kyllä jo n. 20 vaille 10, mutta lopulta kisapaikalla oltiin sitten kaikkien väärien reittien jälkeen n. kymmeneltä. Onneksemme kisojen alku oli n. 10 minuuttia myöhässä, niin ei tullut kiirekään. Meidän vuoro oli kuudentenatoista, kilpailijoita oli tälläkertaa jopa 25 helpossa suorassa. Ensimmäinen kierros oli yksinkertaisesti nolo.. Palasimme vanhaan malliin, toisin sanoen 8 virheeseen ja melko hitaaseen aikaan... Siinä sitten riitti ihmeteltävää, että mitenkäs nyt näin kävi, kun herra on kuitenkin aiemmin pärjännyt melko hyvin. Pakko myöntää, hypyttäessä hävetti vähän.. Rata ei omaan makuun ollut edes vaikea, kolmoseste ja xx- este olivat ainoat ns. "vaikeat", ainakin kanin ymmärrykselle.
Toiselle kierrokselle saatiin jo lämmiteltyäkin ihan hyvin, pupu oli enemmän hereillä. Alku oli ihan hyvä, mutta lopputuloksena 3 virhettä sieltä tupsahti. Ei mikään paras suoritus tosiaankaan siis, joskin 5 virheen parannus.

Hypytys on nyt kotona pariin kertaan ollut hidasta ja rytmitöntä, syytä en tiedä. Luulen kuitenkin, että syy on pupun osalta ollut yksinkertaisesti huonoissa hyppyolosuhteissa ja haluttomuudessa. Itse olen ollut kannustava ja iloinen, minustakaan tuo ei kai voi johtua?
Meillä ainakin hyppimisen sujumisen edellytyksiin kuuluu tempo ja tietysti vauhti. Ilman rytmiä mikään ei suju, kun askeleet menee miten sattuu ja äkkipysähdyksiäkin tulee. Lisäksi on hiukan hankalaa, kun pitää kyykkiä kannustamassa kania eteenpäin ja seuraavassa hetkessä pitäisi sitten juosta kuin päätön kana. Pieniä vaikeuksia on ollut siis, ja niiden pohjalta haen syytä tuohon pohjanoteeraukseen.

Tälläkertaa kuviakin on ihan kiitettävästi, teidän iloksenne! Videotkin olisi molemmilta kierroksilta, mutta laitan vain sen paremman, toista en edes kehtaa näyttää..
Kuvat © Karoliina Laakkonen, Saga Suni, Henna, Emma Simola ja Caro
Video © Äitini

Ja hypyttäjätkö eivät muka hypi? ;D

That pose..

Poseeraus XD

Poseeraus on taas... noh omituinen.

Taiteellinen poseeraus minulta tämäkin..

Ja lopuksi tämä tosi hieno video johon on panostettu ihan tooosi paljon.. Kjäh kjäh, päinvastoin. Nauttikaa.

Apua, se on niin pelottavaa!

Otsikon ajatus pyörii varmasti usean aloittelevan esteilijän mielessä. Onhan se kisatilanne nyt aika pelottava!

Tässä postauksessa käsittelen omasta aloittelijan näkökulmastani "kisajännitystä" ja muutamia ekoja kisakokemuksia.
Monen kokeneemman mielestä jännittäminen on turhaa, mutta omasta kokemuksestani viime keväältä tiedän, että kyllä sitä vaan kummasti jännittää!
Meneekö kaikki hyvin? Mokaanko itse? Loppuuko aika? Nauraako joku? Pudottaako kanini kaikki esteet? Löydänkö kisapaikalle ajoissa? Osaanko hypyttää? Onko siellä vakavaa porukkaa? 

Tuollainen kysymyslitania omassa päässäni pyöriskeli taukoamatta kisaa edeltävästä illasta kisa-aamuun asti. Voin kertoa, että ei huolta, kaikki meni niin hyvin, kuin mahdollista.. mitä nyt kaikilla esteillä tuli pudotus.

Vastaan ensiksi kysymyksiin, joiden kanssa tuskin olin/olen ainoa, jotta joku ehkä rohkaistuisi vähän;

Meneekö kaikki hyvin?
- Mikäli et panikoi tai ota kaikkea vakavasti, kaiken pitäisi mennä hyvin. Ekakertalaista ymmärretään ja autetaan, jos kaikki ei ole ihan selvää.

Mokaanko itse?
- Jos pidät tärkeimmät säännöt ajatuksissasi ja keskityt hommaan unohtaen muut suorituksen ajaksi, kaiken pitäsi olla hyvin. Älä panikoi, vaikka et olisi ihan varma jostakin, kysy joltakin kokeneemmalta.

Loppuuko aika?
- Sinun ei tarvitse olla huolissasi ajan kulumisesta, sillä kun jäljellä on enää puoli minuuttia, tuomarit kertovat sen sinulle. Sama toistuu, kun aikaa on jäljellä enää 10 sekuntia. Mikäli aika ei riitä, keskeytä suoritus päästäksesi toiselle kierrokselle.

Nauraako joku?
- Tuskin kukaan nauraa, ekaa kertaa kisoissa olijaa kohtaan ollaan yleensä armollisia ja muutenkin kisaporukka on leppoisaa väkeä. Kisailu ei ole kuoleman vakava asia, naurajat ovat säälittäviä.

Pudottaako kanini kaikki esteet?
- Ei sillä ole väliä, pudottaako kanisi kaikki esteet. Tavoitteeksi ei ensimmäisellä kerralla kannata ottaa muuta kuin se, että pääsette maaliin. Pudotukset ovat vain pudotuksia, omakin kanini pudotti kaikki esteet ensimmäisissä kilpailuissaan, eikä kukaan sanonut mitään negatiivista.

Löydänkö kisapaikalle ajoissa?
- Mikäli lähdet matkaan ajoissa ja tiedät kisapaikan osoitteen, suurta hätää ei pitäisi olla. Nykyään monella on vieläpä navigaattori tai älypuhelin, joka osaa opastaa sinut kisapaikalle osoitteen perusteella varsin helposti.

Osaanko hypyttää?
- Mikäli olet kotonakin osannut harjoitella, ei ongelmaa kisoissakaan ole. Teet vain samoin kuin kotonakin, sääntöjen mukaisesti tietenkin.

 Onko siellä vakavaa porukkaa?
- Kisoissa on yleensä tosi rentoa porukkaa, kukaan ei istu ryhdikkäästi otsa rypyssä sääntökirja kädessä, turhaan huolehdit. Pysy itse iloisena!

Kaikkein tärkeintä kisailussa on olla rento ja positiivinen. Kanillekin ensimmäinen kisakokemus on kokonaan uutta, ja siksi sekin saattaa käyttäytyä ihan eri tavalla kuin omalla takapihalla. Älä luo liian suuria odotuksia kisasuoritukselle, ensimmäisellä kerralla se saattaa mennä täysin penkin alle, kuten meillä:

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Miten valmistautua kilpailuun?

Kilpailuun valmistautuminen ei ole monimutkaista. Kilpailut alkavat usein melko aikaisin aamulla, joten suurin osa tarvittavista tavaroista kannattaa pakata illalla, ja aamulla tarkistaa, että kaikki on mukana. Kotiharjoittelu ennen kilpailua kannattaa tehdä harkiten; kanin pitää ehtiä palautua. Oma kanini on fyysisesti hyvässä kunnossa, jolloin ei haittaa, vaikka välissä olisi vain 1 - 2 lepopäivää, mutta senkin voi määritellä oman kanin kunnon mukaan. Ainakin kisoja edeltävän harjoituksen pitäisi olla melko kevyt.
Kanin ruokinnassa ei tarvitse muuttaa mitään, mutta itse suosin normaalia vähän tuhdimpaa iltaruokintaa ja aavistuksen kevyempää aamuruokintaa, jotta kanille ei tulisi laiskanpulskea olo. Mikäli päivästä on tulossa pitkä, otan pupulle heinän lisäksi jotain muutakin evästä, yleensä esim. palan porkkanaa ja parit herkkupalat. Ne annan toki vasta suorituksen jälkeen. Joskus, kun on ollut n. 1 - 1,5 tunnin matka kisapaikalta kotiin, olen antanut nakerrettavaksi puolikkaan näkkärin kuljetusboksiin.
Tässä on pieni lista, mitä itse kannan kisoissa mukana ja mitä suosittelisin ottamaan mukaan:

• Omat eväät ja juomista 
• Lappu, jossa on kisapaikan osoite, vastuuhenkilön nimi ja puhelinnumero sekä mahdollisia reittiohjeita/"maamerkkejä"
• Valjaat ja hihna
• Pullo vettä, jolla voi täyttää esim. kanin vesipullon.
• Puhelin
• Oma istuma alusta, yleensä penkkejä ei ole tarjolla
• Pirteä mieli ja positiinen mieli
• Kamera, mikäli haluat kuvata kisoissa/haluat pyytää jotakin kuvaamaan oman suorituksesi

+(mahdolliset kanin eväät ja boksiin vara-alusta jos kani pissii)

Käytännön ohjeita kisapaikalle: 

Kilpailupaikalle on hyvä saapua n. 20 minuuttia ennen oman luokan alkua, jotta ehdit valmistautua omaan suoritukseesi. Estekisoissa on se hyvä puoli, ettei paikanpäällä tarvitse ilmoittautua. Ensimmäiseksi kannattaa etsiä lähtölistat ja tarkistaa oma lähtönumero. Kania kannattaa ulkoilutella jo vähän ennen lämmittelyä, jotta se saisi hetken aikaa katsella ympärilleen ja oikoa jäseniään. Kuuntele kokoajan tuomarin huuteluja, jotta tiedät milloin oma lämmittelyvuorosi, valmistautumisvuorosi ja kilpailuvuorosi on. Pidä itsesi positiivisena, se tarttuu kaniisikin. Ylimääräistä aikaa jää usein, sen voi käyttää vaikkapa eväiden syömiseen, juttelemiseen ja muiden suorituksien katselemiseen.  Oman suorituksen jälkeen on yleensä kohteliasta odottaa vähintään oman luokan päättymistä ja mahdollista palkintojenjakoa ennen kuin lähtee. Toki kisapaikalla saa olla koko päivänkin, vaikka oma luokka olisikin ohi. Mikäli kuitenkin olet lähtemässä ennen loppusiivousta, on suositeltavaa omien jälkien siistimisen lisäksi autella esteiden korjailussa yms. Palkinnot jaetaan joko luokittain luokkien lopuksi tai koko päivän päätteeksi. Kuten mm. Suomen Estekanit ry:n sivulla lukee, että palkintoja ei lähetetä jälkikäteen, mikäli et ole palkintojenjaossa paikalla.

Toivon, että tästä oli edes pientä hyötyä jollekin, minulta saa kysyä omia aloittelijan näkökulmiani ja kysyä tietoakin, jos jokin askarruttaa. En voi luvata tietäväni kaikkea kisoista, mutta vastaan omien tietojeni mukaan.

Nokia 17.8.2014

Tuli nyt taas sunnuntaina kisailtua, jo viidettä kertaa! Itse olin puolikuntoinen ja edellisen kerran kanin kanssa kotona harjoitellessa oli jotenkin "raskas" hypyttää, lähdöt sai vääntää väkisin ja tempo oli kateissa. Kisassa oli edelleen vähän samaa ongelmaa, mutta onneksi ei yhtä pahasti.

Meidän vuoro oli yhdeksäntenätoista, loppupäässä siis. Se tiesi pitkähköä odotusta. Kisa eteni kuitenkin melko vauhdikkaasti, onneksi. Lämmittelyaikaa jäi ihan kivasti meidän käyttöön, koska edellinen radallaolija kulutti lähes kaiken ajan. Siinä sai siis tosiaan pupun heräilemään edes jotenkin. Eka kierros meni perinteisen huonosti, 4vp ja parit pudotukset tuli sitten ihan naurettavan helpoilla esteillä. Toista kierrosta sai taas odotella aika pitkään, mutta kyllä herra oli jo lämpässä ihan virkeä ja hyppi lämppäesteet moneen kertaan puhtaasti. Se herätti suuret toiveet kakkoskierrokselle. Toiveet eivät tälläkään kertaa olleet turhia tai aiheettomia.. Sillä puppeli teki elämänsä parhaan kisasuorituksen. 2 virhettä, joista toinen tuli siitä, kun lankku jäi vinoon! Ensimmäinen klassaus jäi siis vielä uupumaan tuon pikkuvirheen takia, se harmittaa vähäsen. Ylpeä olen tosiaan, pojusta on kuoriutumassa oikea estekani!

Kuvat © MaiSu ja viimeinen on äitini ottama hassu pudotuskuva.

Ja blogin eka huonolaatuinen video kahdesta hypystä, ennen kameran muistin loppumista. Älkää pliis kertoko mulle sen laadun huonoutta, tiedän itsekin sen hyvin..

Treeniä pukkaa, huhhuh!

Tänään päätin sitten vetästä pienen estetreenin Murulle, vaikka sää olikin kuuma. Tosin odottelin iltaa, jotta sää viilenisi hieman. Niinpä sitten hypyttelin Murun kymmenen aikaan illalla. Tälläkertaa harjoituksen aiheena oli mutkarata, jota siirrytään myös ehkä kisaamaankin jossain vaiheessa. Se meni ihan hyvin, kuten tavallisestikin. Suuria vaikeuksia ei missään ollut, mutta esimerkiksi kulmat olivat vähän hakusessa ja melko jyrkkiä. Pientä hiomista olisi siis vielä luvassa ennen kisaamista.
Kokeiltiin lisäksi myös pituusestettä ja korkeusestettä.

Pituudessa hujahti noin 60cm mikä on meille jo pitkä loikka. Korkeudessa yritettiin n. 55 senttiä, mutta puhtaasti se ei mennyt kertaakaan. Suurin, mikä meillä on korkeudessa ylitetty, on 45cm.

Noista meidän ylittämistä korkeuksista ja pituuksista voi päätellä, ettei kyseessä ole tykki tai muukaan estemestari. Lajia ollaan kohta harrastettu vuosi ja kisailtu epäaktiivisesti kohta puoli vuotta. Siltikin laji on meille pelkkää hupia ja kiva harrastus. Meillä ei ole paineita. Silti olen ylpeä ja tyytyväinen viimeaikojen suorituksista. Meidän vahvuusaluetta on ehdottomasti ratahyppiminen, eivät minkään sortin yksikköesteet.

Mitään ihmeempiä meille ei kuulu, mitä nyt yritetään selvitä helteistä ja kuumuudesta. Tulevia kisoja, mihin ollaan mahdollisesti menossa, ovat Puotinharju, Palojoki ja Nokia. Tarkkaan en vielä tiedä, mutta ainakin Nokialle ollaan änkäämässä. Edelleen, tulkaa rohkeasti nykimään hihasta jos näette meidät joissain kisoissa.

Helsinki SM 20.7.2014

Tänään oli taas kisojen vuoro, tälläkertaa suunnattiin SM Helsinkiin/Myllypuroon. Saavuttiin kisapaikalle jo puoli yhdentoista aikaan hyvissä ajoin. Katseltiin siinä sitten vähän Eliitti suoraa ja aloin samalla herätellä Murua automatkan jälkeen. Muru tarvitsee piiitkän lämmittelyn herätäkseen ekalle kierrokselle. Yleensä se tosin menee ekan kierroksen umpisurkeasti ja tykittää tokalla kierroksella kunnolla. Tämä kerta olikin sitten harmillinen poikkeus, sillä molemmilla kierroksilla tuli 3 virhettä ja toinen kierros oli vieläpä hidaskin, meni ainakin 2 minuuttia. Tosin häiriötekijöinä olivat ukkosen jyrinä, hyvät hajut ja myös ehkä se, ettei kani ollut pirteimmillään enää odotuksen jälkeen. Tyytyväinen olen kuitenkin suoritukseen ja etenkin siihen, että viimeinen, pisin ja pelottavin estekin hujahti puhtaasti.
Pahoittelut siitä, että postaus tulee vähän myöhässä, sillä en ole ehtinyt enkä jaksanut tehdä postausta ja osan kuvista sain vasta tänään.

Kuvat © Maisu & äitini (äitini kuvat tunnistaa perusdigikameralaadusta xD Superkiitos Maisulle kivoista kuvista!)