Lokakuu alkoi tänään, ja täytyy sanoa että on tullut ilmoistakin huomattua.
Postaustauko oli taas huima, ikävä kyllä. Ikävähköt uutiset eivät kuitenkaan lopu siihen, nimittäin blogi jää pienelle syystauolle.
Toivon, etteivät lukijat pelästy, sillä tauko ei todellakaan tule olemaan pitkä, eikä lopullinen. Päinvastoin. Itselleni pieni hengähdyshetki somesta vain. Olen inspiroitunut bloggaamisen suhteen, mutten löydä tällä hetkellä aikaa ideoiden toteuttamiseen niiden ansaitsemalla tavalla samaan aikaan kun blogiin pitäisi postata välissä. Tauko tulee siis vain sitä varten, että ehdin toteuttamaan kouluprojektien ohella myös valmista sisältöä blogia varten ennakkoon. Myös valokuvauksen saralla yritän saada aikaan aivan jotakin spesiaalia.
Blogi jatkuu tauon jälkeen täysin samanlaisena, kirjoittaja vaan kaipailee aikaa levähtää ja toteuttaa inspiraatioita. Toivon mukaan kuulemme toisistamme taas halloweeniin mennessä! Hyvää syksyn alkua kaikille rakkaille lukijoille ja karvakäpälille meidän puolesta!
ps. Meidän kisakautemme alkaa olla purkissa tältä vuodelta, vaikka suunnitelmiin alunperin kuuluikin käydä vielä parit kisat. Kahdeksat kisat tuli käytyä, ensi kesänä toivottavasti vielä enemmän. Palaillaan estekisa-asioihin siis ensi vuonna kisapostauksien yms. merkeissä. Lemmikkimessuille tosin olen vielä ehkä tulossa, en kisaamaan vaan katselemaan. Kohti vuotta 2016 siis, tähtäimessä meillä pituushyppy, kv suora ja eka klassaus helpolla mutkalla.
Näytetään tekstit, joissa on tunniste estehyppy. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste estehyppy. Näytä kaikki tekstit
2015-10-01
2015-09-22
Hämeenlinna 19.9.2015
Kotikisoista sain aikaiseksi postata vasta nyt... Huhhuh, nyt on sitten ekat kisat järkätty itse, erittäin onnistuneesti. Ainakin itselleni jäi koko prosessista tosi kiva fiilis, ja ensi kesänä tullaan näkemään ihan taatusti kotikisojen parissa taas. Kisapaikka osoittautui monen mielestä tosi kivaksi, ja ensikertalaisiakin oli muutama, mikä on tietysti aina mukavaa! Uskaltauduin myös mukaan ensi vuoden SM - kisojen kisatoimikuntaan, joten nyt on meikäläinenkin kunnostautunut estehypyn parissa entistä paremmin! On kyllä tosi mukavaa päästä suunnittelemaan isoja karkeloita ensi vuodelle.
Jos nyt kuitenkin kertoisin niistä itse kisoista, eikö?
Muru on kehitellyt itselleen aivan järkyttävän syyskiiman, ja kuten arvata saattaa, se on haitaksi kisoissa. Nämä kisat mentiin Murun suhteen siis aivan usvassa, hajujen perässä. Toivottua klassausta suoralta ei saatu, joten ei edelleenkään päästä sinne keskivaikeaan :D Kotona kyllä hypätään innoissaan aina vaan hankalempia esteitä, mutta kisoissa ei niitä onnistumisia ropise. Katsellaan kuitenkin vielä parit kisat tänä vuonna, sormet ristissä.
Ensimmäinen luokka, eli helppo suora rytisteltiin ensimmäisellä kierroksella neljällä tai viidellä virheellä. Kyse oli vain hutiloinnista. Pitkän odottelun jälkeen Muru päätti luokan ja hyppi kolmella virheellä, verkkaiseen tahtiin tällä kertaa.
Helppojen välissä oli keskivaikea mutka, jossa meni todella kauan. Hypytin keskivaikean pyöriessä Murua muutamalla meille hankalalla esteellä, jotka saatiin sujumaan todella hyvin. Helpossa mutkassa oli kuitenkin kaksi pahinta kompastuskiveä edessä, tasainen kolmonen sekä Gulan. Nousevina niissä ei ole ongelmia, mutta tasaisena ne ovat meille aivan ylitsepääsemätön este. Niiltä esteiltä me sitten ne kaksi virhettäkin napattiin.
Kuvia olen Murusta löytänyt jo muutamia ja yritän omatkin räpsyt ladata nettiin tänään.
Kuvat © Emma L ja Saara R
Jos nyt kuitenkin kertoisin niistä itse kisoista, eikö?
Muru on kehitellyt itselleen aivan järkyttävän syyskiiman, ja kuten arvata saattaa, se on haitaksi kisoissa. Nämä kisat mentiin Murun suhteen siis aivan usvassa, hajujen perässä. Toivottua klassausta suoralta ei saatu, joten ei edelleenkään päästä sinne keskivaikeaan :D Kotona kyllä hypätään innoissaan aina vaan hankalempia esteitä, mutta kisoissa ei niitä onnistumisia ropise. Katsellaan kuitenkin vielä parit kisat tänä vuonna, sormet ristissä.
Ensimmäinen luokka, eli helppo suora rytisteltiin ensimmäisellä kierroksella neljällä tai viidellä virheellä. Kyse oli vain hutiloinnista. Pitkän odottelun jälkeen Muru päätti luokan ja hyppi kolmella virheellä, verkkaiseen tahtiin tällä kertaa.
Helppojen välissä oli keskivaikea mutka, jossa meni todella kauan. Hypytin keskivaikean pyöriessä Murua muutamalla meille hankalalla esteellä, jotka saatiin sujumaan todella hyvin. Helpossa mutkassa oli kuitenkin kaksi pahinta kompastuskiveä edessä, tasainen kolmonen sekä Gulan. Nousevina niissä ei ole ongelmia, mutta tasaisena ne ovat meille aivan ylitsepääsemätön este. Niiltä esteiltä me sitten ne kaksi virhettäkin napattiin.
Kuvia olen Murusta löytänyt jo muutamia ja yritän omatkin räpsyt ladata nettiin tänään.
Kuvat © Emma L ja Saara R
2015-09-15
Hyppyjuttuja
Sain eilen vihdoin aikaiseksi treenata Murun kanssa piiiiitkästä aikaa kotona esteitä. Aikaa oli vähän, joten rata oli vain 6 estettä. Päätin nyt kuitenkin vähän valaista tänne blogiinkin paremmin, että missä nykyään mennään :)
Olen pikkuhiljaa hilannut estekorkeuksia ylemmäksi, ja ainakin 35 cm päästään ylitse jo. Korkeuden nostaminen on ollut meille aina täysi työ, varsinkin sinne 40 cm lähistölle. Nykyään kotiesteissä on onneksi enemmän mahdollisuuksia esteiden korottamiseen hiljalleen, joten ongelma on korjaantumassa. Hienosti poika kuitenkin yrittää kaikenkokoisia esteitä, vaikkei ilman puomien ropinaa pääsisikään ylitse.
Pituutta ollaan myös alettu hilaamaan kv - lukemiin, ja kyllä se 80 cm hujahtaa yli ihan leikiten esimerkiksi nousevana. Sitäkin pidempiä ollaan hypätty, ja nykyään ennätys on kaiketi n. 110 - 115 cm. Pituushyppyä ollaan harjoiteltu myös ihan erikseen, jotta ensi vuonna päästäisiin kokeilemaan sitäkin luokkaa. Siinäkään emme janoa mainetta ja kunniaa, haluaisimme vain kokeilla. Onneksi on talvi aikaa treenailla ensi kauden ulkokisoihin.
Radalla eteneminen on kyllä parantunut kovasti ja nykyään ei minun tarvitse juurikaan suostutella eteenpäin. Vauhti on helpottanut myös sitä itse hyppäämistä, joten kotona Gulan ei esimerkiksi enää tuota ongelmia. Rataa on pidennetty melko paljonkin, aina 11 - 13 esteen pituiseksi. Keskivaikeaan siirtyminen tulee olemaan meille iso haaste, mutta kyllä siitäkin selvitään ahkeralla harjoittelulla. Siis sitten kun klassaudumme siihen ensin.
Mutkaratoja ei olla taaskaan harjoiteltu, koska se on kotioloissa varsin vaikeaa. Kaikesta huolimatta kotikisoissa me kyllä tulemme kisaamaan molemmat helpot.
Loppuun vielä haluaisin vinkata teille yhden arvonnan, johon kannattaa ilman muuta osallistua!
2015-09-07
Esteiden Aakkoset
Tulipa mieleeni tälläinenkin hassu postausidea muutama päivä sitten. Sanokaahan sitten, mitä piditte tälläisestä vähän erikoisemmasta eläinaiheisesta postauksesta. Nyt siis asiaan: kaniestehypyn aakkoset meidän kohdallamme.
A - este on yksi meidän suosikeista, tai no, Murun.
 |
| © Veera |
B - arvosteluluokka on meidän pahin pelkomme, ainakin tällä hetkellä.
C - arvosteluluokka ei ole meidän eduksemme, koska yleensä rytistelemme 1. kierroksen vähintään 4 virheellä.
E nnätyksiämme ovat pituushypyssä n. 110 cm ja korkeudessa n. 40 cm. Ainakin pituutta saisimme lisättyä treenaamalla.
G ulan on meille se vaikein este, uskokaa tai älkää!
 |
| © Karoliina Laakkonen, Saga Suni, Henna, Emma Simola tai Caro |
H aaveilemme Murun kanssa ekasta sijoitusruusukkeesta.
I nnostuimme estehypystä heti, kun kuulimme siitä.
J aksamme hyppiä vaikka kuinka kauan, sillä se on kivaa!
K esä on vuoden parasta aikaa hyppiä!
 |
| Yh, kesällä kaunihimpi! |
L uovuttaminen ei kuulu meidän periaatteisiin, ikinä.
M - este on kiva ja jännittävä.
N äytämme teille vielä joku päivä, mihin meistä lopunkaiken onkaan!
O nnistumme ehkä harvoin, mutta kehitymme päivittäin.
P udotukset eivät pelota meitä, puomeja ropisee sieltä täältä, mutta entä sitten?
R imakauhumme hävisi puolitoista vuotta sitten.
S uorituksemme ei lopu ikinä maaliin.
T avoittelemme keskivaikeaan pääsyä suoralla ja mutkalla.
U skomme, että menestys ei riipu muusta, kuin meistä itsestämme.
V uoden Hyppykani - pisteitä meillä on tältä vuodelta kasassa 5.
Y päjän hevosopisto on yksi suosikkikisapaikoistamme.
Ä llistymme itsekin usein, kun rikomme omia ennätyksiämme tuon tuostakin.
2015-09-01
Palojoki 30.8.2015
Sunnuntaina oltiin piiitkästä aikaa kisoissa. Tälläkertaa käännettiin auton nokka kohti Palojokea. Siellä sitten toiveikkaina katseltiin meille erittäin helpon näköistä rataa ja povailtiin jopa sitä viimeistä klassaustakin... Vaan toisin kävi.
Hyppyfiilis oli päällä joo, mutta huolellisuus ei ollut. Ensimmäinen kierros mentiin ihan reipasta vauhtia kahdella virheellä. Odoteltiin taas vähän aikaa viileähkössä syyssäässä. Toiselle kierrokselle mentiin vielä toiveikkaampina, koska sehän menee yleensä tosi hyvin!
Meille rata oli aivan naurettavan helppo, kotona hypitään puhtaasti paljonvaikeampia esteitä. Vaan kyllä tuo helppous kostautui huolimattomuutena, taas napattiin peräkkäisiltä esteiltä puomit mukaan. Vieläpä radan helpoimmista esteistä, sinioranssista pystystä sekä A - esteestä. Huhhuh, täytynee sanoa, että oli kyllä pienoinen pettymys meidän osalta nämä kisat.
Lopunkaiken sijoitus oli surkeaakin surkeampi 25.
Katsokaapa myös kuvista, kuinka on meidän hyppytekniikka kehittynyt. On ihanaa hypyttää kania, kun ei tarvitse paljoa ohjailla enää, kani tietää mitä on tekemässä ja miten. Asento esteen päällä on "ei - estekanille" mielestäni erinomainen ja ilmava. Ponnistus tulee sopivassa kohtaa ja loikat sen kuin pitenevät! Kertokaahan tekin, että näenkö vain omiani, vai onko kehitystä tullut?
Palojoelta napattiin myöskin lähestyvien Hämeenlinnan kisojen ruusukkeet mukaan. On kyllä tosi mukavaa järjestää kisat itsekin äidin kanssa, oppii aivan eritavalla arvostamaan kisojen vastuuhenkilöiden tekemää työtä.
Kiitokset vielä kuvista, joita on tälläkertaa reilusti. © Emma S, Anniina L ja Karoliina L
2015-08-14
Ypäjä 9.8.2015
Viikonloppuna pakattiin taas kani ja perhe saunaa muistuttavaan autoon ja suunnattiin nokka kohti Ypäjän Ponikuninkuusraveja.
Alkuvaikeuksien jälkeen löydettiin vihdoin oikea paikka ja kipitettiin kentälle ajoissa. Kisakentän pohja oli ainakin Murun mielestä kiva, ja radalla oli tosi kivat esteet. Lämmittelyyn mentäessä huomasin heti, että jaahas, tänään on Murulla tosi kova vauhti päällä ja hyppyinto kohdillaan. Kun sitten päästiin hyppäämään numerolla 6, rata taittui harvinaisen kivaan vauhtiin ja ekalle kierrokselle epätyypillisesti vain 2 virheellä. Kisoissa oli minun mielestäni tosi positiivinen meininki ja toivon että se välittyi myös pisteellä piipahtaneisiin katsojiin. Vaikka päivällä tosiaan oli paahteista ja todella kuuma, Muru jaksoi hyppiä lujaa vauhtia vielä toisenkin kierroksen. Jännää, että toinen kierros meni virheiden suhteen tällä kertaa huonommin, niitä tuli 3. Helpon suoran jälkeen oli vielä aikaa hypyttää kaneja vapaasti radalla, joten ensin äitini kävi kokeilemassa (ja sai kuin saikin Murun hyppimään hyvin!) ja sitten minä hypytin Murun vielä kahteen kertaan.
Keskivaikean ja vaikean luokan jälkeen jäi aikaa, joten pistettiin pystyyn vielä yhden kierroksen Slalomhyppy. Siihen oli myös tosi kivaa osallistua, ja yllätyinkin, kun Muru tajusi idean heti ja tykitteli puhtaan radan ensimmäistä kertaa kisoissa. Ironisesti epävirallisessa luokassa, tietenkin. Olen kuitenkin ylpeä siitä, että me tehtiin näissä kisoissa paras kisatuloksemme/parhaat kisatulokset. Olimme nimittäin helpossa sijalla 6 ja slalomissakin taatusti 10 parhaan joukossa.
Alueella oli myös muutenkin tosi mukavaa kierrellä, eivätkä edes kuulutukset tuntuneet häiritsevän kaneja. Kaiken kaikkiaan tosi onnistuneet kisat kivalla fiiliksellä, saan olla ylpeä entistä reippaammasta Murusta!
Pahoittelen kuvien puuttumista, mutta en ole saanut käsiini yhtään kuvaa Murusta ja tämän postauksenkin tein jostain syystä vasta nyt.
Alkuvaikeuksien jälkeen löydettiin vihdoin oikea paikka ja kipitettiin kentälle ajoissa. Kisakentän pohja oli ainakin Murun mielestä kiva, ja radalla oli tosi kivat esteet. Lämmittelyyn mentäessä huomasin heti, että jaahas, tänään on Murulla tosi kova vauhti päällä ja hyppyinto kohdillaan. Kun sitten päästiin hyppäämään numerolla 6, rata taittui harvinaisen kivaan vauhtiin ja ekalle kierrokselle epätyypillisesti vain 2 virheellä. Kisoissa oli minun mielestäni tosi positiivinen meininki ja toivon että se välittyi myös pisteellä piipahtaneisiin katsojiin. Vaikka päivällä tosiaan oli paahteista ja todella kuuma, Muru jaksoi hyppiä lujaa vauhtia vielä toisenkin kierroksen. Jännää, että toinen kierros meni virheiden suhteen tällä kertaa huonommin, niitä tuli 3. Helpon suoran jälkeen oli vielä aikaa hypyttää kaneja vapaasti radalla, joten ensin äitini kävi kokeilemassa (ja sai kuin saikin Murun hyppimään hyvin!) ja sitten minä hypytin Murun vielä kahteen kertaan.
Keskivaikean ja vaikean luokan jälkeen jäi aikaa, joten pistettiin pystyyn vielä yhden kierroksen Slalomhyppy. Siihen oli myös tosi kivaa osallistua, ja yllätyinkin, kun Muru tajusi idean heti ja tykitteli puhtaan radan ensimmäistä kertaa kisoissa. Ironisesti epävirallisessa luokassa, tietenkin. Olen kuitenkin ylpeä siitä, että me tehtiin näissä kisoissa paras kisatuloksemme/parhaat kisatulokset. Olimme nimittäin helpossa sijalla 6 ja slalomissakin taatusti 10 parhaan joukossa.
Alueella oli myös muutenkin tosi mukavaa kierrellä, eivätkä edes kuulutukset tuntuneet häiritsevän kaneja. Kaiken kaikkiaan tosi onnistuneet kisat kivalla fiiliksellä, saan olla ylpeä entistä reippaammasta Murusta!
Pahoittelen kuvien puuttumista, mutta en ole saanut käsiini yhtään kuvaa Murusta ja tämän postauksenkin tein jostain syystä vasta nyt.
2015-08-06
Treeniä treeniä
Meille kuuluu tähän aikaan kesästä vähän kaikennäköistä. Pahoittelut taas siitä, että en ole postaillut melkein viikkoon... Monta päivää on jo pitanyt kirjoitella. Sain nyt itseäni niskasta kiinni ja ajattelin tehdä tähän tylsähköön torstaipäivään kuulumispostauksen, joten annetaan palaa!
Tuossa viikonloppuna/eilen rakenneltiin kolme, tai oikeastaan neljä uutta estettä meidän valikoimiin, joten meillä on tätä nykyä 11 estettä! Uusina tulokkaina pystyjen sun muiden esteiden sekaan nikkaroitiin X - este, Gulan, loiva A-este sekä myös vähän erilainen pystyeste. Edellisenä viikonloppuna meidän vanhemmat esteet saivat myös kivat maalit ja teipit pintaansa. Uusia puomejakin on tässä väkerretty minkä on ehditty. Vielä X ja tuo uusi pysty odottelevat maalejansa, jahka ne saadaan kuntoon, teen sitten vihdoin sen esteiden esittelypostauksen. Toteutan sen itseasiassa kahdessa osassa, toisessa osassa kerron enemmän meidän estehypystä.
 |
| X ja Gulan odottamassa maalausta |
Nyt kuitenkin esteistä viis, on meillä muutakin kerrottavaa. Me ollaan nimittäin Murun kanssa otettu itseämme niskasta kiinni, ja alettu kuntokuurille molemmat. Muru on valahtanut kesän aikana rapakuntoon ja selästä on hävinnyt rutkasti lihasta. Yritän siis saada Murua liikutettua mäkiä kiipeillen ja tottakai myös esteitä treenataan. Ruokintaakin on väännetty energiapitoisempaan kulutuksen mukaan. Toivottavasti näillä eväillä saataisiin kisakuntoakin kohotettua.
Estetreenit ovat kulkeneet vaihtelevasti ja aiheuttaneet ainakin minussa hämmennystä. Välillä rysäytellään helpoimmatkin esteet maantasalle, ja sitten välillä tykitetään oikein olan takaa. Loppuviikosta mm. kokeiltiin ihan vain kolmen esteen radalla pitkästä aikaa. Hyppy ei luistanut sitten ollenkaan ja tekniikka oli tipotiessään. Toissapäivänä taas mentiin 9 esteen haastavaa rataa tosi hienosti, 1 virheellä tai puhtaasti, vieläpä mielettömän hurjaa vauhtia. Pystytin radan kerrankin kaikkien taiteen sääntöjen mukaan, joten sen pituudeksi tuli n. 20 metriä. Mm. Gulania ollaan nyt yritetty ihan kisoja varten harjoitella, koska siitä on tullut meille oikea mörkö.
 |
| Radan alkupäätä |
Vielä vähän olisi Muruun liittyvää juttua jäljellä, nimittäin nyt kun koulut 11 päivä alkavat taas, suunnitelmissa olisi sellaista, että Muru saisi viettää päivänsä minun huoneessani vapaana ja illat olohuoneessa, eli toisinsanoen vain yöt häkissä! Haluan taata sen, että vaikka minun koulupäiväni pitenevät oikein urakalla, kani saisi olla saman verran tai toivottavasti vielä enemmän vapaana. Tuo minun huoneessani vapaana asustelu vaatii muutamia virityksiä, mutta eiköhän se onnistu!
Vilistä ei ole sen kummempaa juttua, kuin että me saimme äidin kanssa sen "raahattua" pitkästä aikaa kävellen sen pikkuruisen reviirin ulkopuolelle, 6 kilometrin lenkille. Poika oli kyllä väsynyt sen jälkeen, mutta ihan hyvin tuo käyttäytyi oudossa ympäristössäkin! Koirankin kuntoa yritetään kaiketi kohottaa hieman, joten sen kanssa ollaan käyty eri paikoissa leikkimässä ja juoksentelemassa.
Näillä eväillä siis kohti koulun alkua ja kiireistä syksyä. Toivottavasti kiireinen syksy ei näkyisi eläimissä taikka blogissa, yritän parhaani! Loppuun haluaisin vielä kysyä, että olisiko lukijoilla ja muillakin kiinnostusta blogin omaan instagramiin? Sieltä voisitte seurailla meidän arkipäivää, vaikkei blogi päivittyisi kuin kerran tai pari viikossa. Kertokaahan siis mielipiteitä.
Ps. mieleeni juolahtikin vielä yksi juttu. Tulossa on myös postaus, jossa "haastattelen" vanhempiani kaniharrastuksiini/kaniharrastukseeni liittyen. Jos teille siis tulee mieleen joitakin kysymyksiä, kysykää niitä nyt, niin otan ne mukaan haastatteluun. Blogiin saattaa tulla jossakin vaiheessa myös syysarvonta.
2015-07-30
DIY: Estepuomit
Pitkästä aikaa teinkin tälläisen askartelupostauksen. Tässä postauksessa esittelen siis kuvien avulla oivallisen tavan tehdä estepuomit aivan itse :)
ps. Tänä viikonloppuna rakennellaan kolme uutta estettä meille, niistä sitten lisää omassa estepostauksessaan. Nyt kuitenkin asiaan, puomeihin.
1. Tarvitset tabloid - kokoisen sanomalehden (toki voit soveltaa), kirkasta teippiä sekä sakset.
2. Irrota lehdestä 3 aukeamaa, poista niitit.
3. Taita lehden leveintä sivua 2 - 3 kertaan tiukasti
4. Ala rullaamaan lehti tiukaksi "pötköksi"
5. Rullattuasi lehden pötköksi käytä mielikuvitusta (jos siis apulaista ei ole käytettävissä) ja pitele puomiaihiota vaikkapa varpaiden välissä.
6. Leikkaa n. 4 - 5cm pituinen pala teippiä.
7. Kiepsauta teippi puomin ympäri keskeltä tiukasti.
8. Lisää samanlaiset teipit vielä molempiin päihin jotta puomiaihio pysyy kasassa.
9. Puomiaihion pitäisi näyttää tässä vaiheessa kutakuinkin tältä.
10. Tee haluamasi määrä puomiaihioita lisää.
11. Koristele puomit mielikuvitusta käyttäen haluamasi laisiksi vaikkapa sähköteipeillä.
12. Tadaaa! Sinulla on kasa erilaisia kivoja puomeja. :)
Toivottavasti postauksesta oli hyötyä jollekin. Pahoittelen kuvien mahdollisia sävyeroja, koska säätila vaihteli rajusti kuvaushetkellä.
ps. Tänä viikonloppuna rakennellaan kolme uutta estettä meille, niistä sitten lisää omassa estepostauksessaan. Nyt kuitenkin asiaan, puomeihin.
1. Tarvitset tabloid - kokoisen sanomalehden (toki voit soveltaa), kirkasta teippiä sekä sakset.
2. Irrota lehdestä 3 aukeamaa, poista niitit.
3. Taita lehden leveintä sivua 2 - 3 kertaan tiukasti
4. Ala rullaamaan lehti tiukaksi "pötköksi"
5. Rullattuasi lehden pötköksi käytä mielikuvitusta (jos siis apulaista ei ole käytettävissä) ja pitele puomiaihiota vaikkapa varpaiden välissä.
6. Leikkaa n. 4 - 5cm pituinen pala teippiä.
7. Kiepsauta teippi puomin ympäri keskeltä tiukasti.
8. Lisää samanlaiset teipit vielä molempiin päihin jotta puomiaihio pysyy kasassa.
9. Puomiaihion pitäisi näyttää tässä vaiheessa kutakuinkin tältä.
10. Tee haluamasi määrä puomiaihioita lisää.
11. Koristele puomit mielikuvitusta käyttäen haluamasi laisiksi vaikkapa sähköteipeillä.
12. Tadaaa! Sinulla on kasa erilaisia kivoja puomeja. :)
Toivottavasti postauksesta oli hyötyä jollekin. Pahoittelen kuvien mahdollisia sävyeroja, koska säätila vaihteli rajusti kuvaushetkellä.
2015-07-21
Salo 18.7.2015
Viime viikonloppuna tuli sitten tehtyä uusi aluevaltaus, me käytiin kisaamassa Perniössä!
Kisoista lähdettiin hakemaan hyvää fiilistä ja klassaustakin, ja toinen me saatiinkin tosi hyvin :) Arvaattekos kumpi? Käteen jäi tällä kertaa vain hyvä fiilis, vailla klassausta, mutta ei se haittaa. Kisoissa oli tosi kiva talkoomeininki ja kaikki tuntuivat kannustavan toisiaan, mikä oli tietenkin mukavaa.
Me saavuttiin kisapaikalle jo hyvissä ajoin eliitin pyöriessä vielä, ja sitäkin oli hienoa seurata pitkästä aikaa. Huhhuh, viimeaikoina pinnalle on noussut tosi monia lahjakkuuksia!
Muru vaikutti varsin virkeältä, ainakin varjossa. Lämmittelykin meni ihan hyvin, tosin huomasin pienen laiskuuden. Toiveikkaina mentiin kuitenkin paahteeseen numerolla 9. Ensimmäinen kierros oli meille hyvin tyypillinen, vähän jäätiin uneksimaan sinne ja pudotettiin 3 tai 4 estettä. Ajan loppuessa ensimmäinen kierros kuitenkin päättyi keskeytykseen ennen viimeistä, ja vaikeinta estettä.
Laitoin Murun heti lepäilemään, ja arvelin että unisuus johtuu lämpötilasta ja parin tunnin matkasta. Odotin siis että toinen kierros mennään tottakai paremmin, koska ratakin oli meille sen verran helpon näköinen, että korkeintaan 1 - 2 virheen suoritusta povasin. Toisin kuitenkin kävi, uinuminen jatkui ja päästiin hiiitaaasti maaliin neljällä virheellä. Ei ollut meidän päivä ei, mutta ihan hyvät fiilikset jäi loikista noin muuten, hienosti jänis meni mm. sen punavalkoisen jänisesteen. Olen kyllä ylpeä pienestä karvapallosta, joka yritti kaikkia esteitä rohkeasti! Lopullinen sijoitus oli 17.
Oman suorituksen jälkeen jäätiin kerrankin seuraamaan kisat loppuun, koska viimeinen luokka oli korkeushyppy. Sitä en ollutkaan aiemmin päässyt ihastelemaan. Täytyy sanoa, että oli kyllä tosi kivaa seurattavaa. Päästiin jopa seuraamaan Suomenennätysyritystä.
Yritin ottaa kuviakin kisoista, ja mielestäni otinkin melko paljon. Harmikseni kamera kuitenkin temppuili eikä lopunkaiken ollutkaan alustanut korttia, joten kuvat ovat hävinneet bittiavaruuteen.
Teidän onneksenne minusta ja Murusta on kuitenkin rutkasti kuvia tältä kisareissulta. Nauttikaa.
Itseni rajailin muutamassa kohtaa pois, ihan vaan jotta ette säikähtäisi xD Pahoittelut kilometripostauksesta.
Kuvat © Karoliina Laakkonen & Veera Semi
Kisoista lähdettiin hakemaan hyvää fiilistä ja klassaustakin, ja toinen me saatiinkin tosi hyvin :) Arvaattekos kumpi? Käteen jäi tällä kertaa vain hyvä fiilis, vailla klassausta, mutta ei se haittaa. Kisoissa oli tosi kiva talkoomeininki ja kaikki tuntuivat kannustavan toisiaan, mikä oli tietenkin mukavaa.
Me saavuttiin kisapaikalle jo hyvissä ajoin eliitin pyöriessä vielä, ja sitäkin oli hienoa seurata pitkästä aikaa. Huhhuh, viimeaikoina pinnalle on noussut tosi monia lahjakkuuksia!
Muru vaikutti varsin virkeältä, ainakin varjossa. Lämmittelykin meni ihan hyvin, tosin huomasin pienen laiskuuden. Toiveikkaina mentiin kuitenkin paahteeseen numerolla 9. Ensimmäinen kierros oli meille hyvin tyypillinen, vähän jäätiin uneksimaan sinne ja pudotettiin 3 tai 4 estettä. Ajan loppuessa ensimmäinen kierros kuitenkin päättyi keskeytykseen ennen viimeistä, ja vaikeinta estettä.
Laitoin Murun heti lepäilemään, ja arvelin että unisuus johtuu lämpötilasta ja parin tunnin matkasta. Odotin siis että toinen kierros mennään tottakai paremmin, koska ratakin oli meille sen verran helpon näköinen, että korkeintaan 1 - 2 virheen suoritusta povasin. Toisin kuitenkin kävi, uinuminen jatkui ja päästiin hiiitaaasti maaliin neljällä virheellä. Ei ollut meidän päivä ei, mutta ihan hyvät fiilikset jäi loikista noin muuten, hienosti jänis meni mm. sen punavalkoisen jänisesteen. Olen kyllä ylpeä pienestä karvapallosta, joka yritti kaikkia esteitä rohkeasti! Lopullinen sijoitus oli 17.
Oman suorituksen jälkeen jäätiin kerrankin seuraamaan kisat loppuun, koska viimeinen luokka oli korkeushyppy. Sitä en ollutkaan aiemmin päässyt ihastelemaan. Täytyy sanoa, että oli kyllä tosi kivaa seurattavaa. Päästiin jopa seuraamaan Suomenennätysyritystä.
Yritin ottaa kuviakin kisoista, ja mielestäni otinkin melko paljon. Harmikseni kamera kuitenkin temppuili eikä lopunkaiken ollutkaan alustanut korttia, joten kuvat ovat hävinneet bittiavaruuteen.
Teidän onneksenne minusta ja Murusta on kuitenkin rutkasti kuvia tältä kisareissulta. Nauttikaa.
Itseni rajailin muutamassa kohtaa pois, ihan vaan jotta ette säikähtäisi xD Pahoittelut kilometripostauksesta.
Kuvat © Karoliina Laakkonen & Veera Semi
2015-04-19
Hidastettu esteklippi
Laatu on varmasti 10+ mutta kyllä siitä selvää saa. Tässä siis pari loikkaa, joissa näkyy tarkasti kuinka Muru hyppää 55 cm pitkän ja 25 - 30 cm korkean vesiesteen.
2015-04-16
Rintamasuunta kohti tulevaa
Päälle pukkaa sen verran suunnitelmaa, että ajattelin kirjoitella niistä postausta ihan omankin mielen virkistämiseksi.
99% Varmuudella lähdemme ainakin 25.4. Nokialle kisailemaan ja avaamaan kisakautta 2015. Ennen sitä minun pitäisi kuitenkin päättää, että osallistutaanko me mutkaan vai ei. Kunhan itseni saan tästä taas tolpilleni, käväisen läheisellä kentällä katsastamassa kannattaako sitä mutkaa lähteä kokeilemaan. Toisaalta kyllä olisi kova hinku päästä kokeilemaan heti, mutta toisaalta Murullekin kisatilanne saattaa vaatia hetken muistuttelua puolen vuoden takaa. Lähipäivinä siis selviää, sukellanko estesokkeloon häpeämään omaa säätämistäni.
Muita kisoja ei ole tarkemmin ehditty pohtimaan, mutta melko tasaiseen tahtiin meidät kyllä varmasti löytää kisakentiltä.
Murun kanssa mutkaa ei olla kotona treenattu kunnolla paria kertaa lukuunottamatta, joten siihen pitäisi saada varmuutta. Normaalissa treenipaikassamme on sikäli huonot mahdollisuudet, että mutkaradalle käyvä alue on ovin pieni, ja siinä on ties mitä tolppia pidättelemässä minua. Onneksi kuitenkin olen löytänyt läheltä kivan pienen kentän, jossa on melko hiljaista. Jos sinne vaikka sitten mentäisiin harjoittelemaan, niin saataisiin mutkatkin suoriksi :D
Suunnitelmissa olisi estehypyn saralla vielä uusien esteidenkin rakentelua. Ennestään meillä on kyllä ihan kelpo kalusto (josta muuten on tulossa postaus ihan lähiaikoina), mutta parin pituusesteen lisävahvistus ei olisi pahitteeksi. Siispä seuraavan kerran kun tämän poppoon nikkarinaiset, eli minä ja äiti, saadaan rakennusvimma, pitäisi syntyä kaksi pituusestettä. Yritin (huomatkaa, yritin) piirtää paintilla jotain havainnollistavaa kuvaa, mutta eihän siitä tullut mitään, joten tyydyin etsimään kuvat.
Koiran suhteen suunnitelmia riittää myös jonkin verran. Tarkoitus olisi ainakin pian päästä ulos treenailemaan uusia temppuja ja muuta mukavaa. Myös nouto otetaan meillä kesän aikana kunnolliseen käsittelyyn.
 |
| Jihuu, täältä tullaan kesä! |
99% Varmuudella lähdemme ainakin 25.4. Nokialle kisailemaan ja avaamaan kisakautta 2015. Ennen sitä minun pitäisi kuitenkin päättää, että osallistutaanko me mutkaan vai ei. Kunhan itseni saan tästä taas tolpilleni, käväisen läheisellä kentällä katsastamassa kannattaako sitä mutkaa lähteä kokeilemaan. Toisaalta kyllä olisi kova hinku päästä kokeilemaan heti, mutta toisaalta Murullekin kisatilanne saattaa vaatia hetken muistuttelua puolen vuoden takaa. Lähipäivinä siis selviää, sukellanko estesokkeloon häpeämään omaa säätämistäni.
Muita kisoja ei ole tarkemmin ehditty pohtimaan, mutta melko tasaiseen tahtiin meidät kyllä varmasti löytää kisakentiltä.
Murun kanssa mutkaa ei olla kotona treenattu kunnolla paria kertaa lukuunottamatta, joten siihen pitäisi saada varmuutta. Normaalissa treenipaikassamme on sikäli huonot mahdollisuudet, että mutkaradalle käyvä alue on ovin pieni, ja siinä on ties mitä tolppia pidättelemässä minua. Onneksi kuitenkin olen löytänyt läheltä kivan pienen kentän, jossa on melko hiljaista. Jos sinne vaikka sitten mentäisiin harjoittelemaan, niin saataisiin mutkatkin suoriksi :D
Suunnitelmissa olisi estehypyn saralla vielä uusien esteidenkin rakentelua. Ennestään meillä on kyllä ihan kelpo kalusto (josta muuten on tulossa postaus ihan lähiaikoina), mutta parin pituusesteen lisävahvistus ei olisi pahitteeksi. Siispä seuraavan kerran kun tämän poppoon nikkarinaiset, eli minä ja äiti, saadaan rakennusvimma, pitäisi syntyä kaksi pituusestettä. Yritin (huomatkaa, yritin) piirtää paintilla jotain havainnollistavaa kuvaa, mutta eihän siitä tullut mitään, joten tyydyin etsimään kuvat.
 | |||
| Tälläinen, eli perus kolmoseste. Kuva © MaiSu |
 |
| Ja tälläinen loivempana. Kuva © MaiSu |
Koiran suhteen suunnitelmia riittää myös jonkin verran. Tarkoitus olisi ainakin pian päästä ulos treenailemaan uusia temppuja ja muuta mukavaa. Myös nouto otetaan meillä kesän aikana kunnolliseen käsittelyyn.
2015-04-10
Vesieste
Meillä on nyt alettu treenailemaan sitä, mikä syksyllä jäi. Sen nimi on Vesieste. Se näyttää tältä:
Nyt kerron meidän ekoista treeneistä tuon esteen lisävahvistuksella. Treenailtiin siis joskus 3.4. Meillä oli siis aluksi ihan vaan totuttelua pari kierrosta, hypättiin suoralla seitsemän esteen radalla. Vesieste oli seassa, siellä ei ollut vettä ja laitoin totuttelun ja selvyyden vuoksi pari puomia päällekin aluksi.
Muru ei kiinnittänyt mitään huomiota esteeseen ja hyppäsi vaikeahkonpuoleisen radan ensimmäisellä yrittämällä puhtaasti. Meinasin revetä riemusta, koska en odottanut juuri mitään. Hypittiin yhdellä virheellä seuraava kierros ja siinä sitten mietin, että ei ole järkeä pitää vesiestettä niin helppona. Nappasin puomit päältä pois ja hyppiminen jatkui upeasti. Sitten alkoi omaakin vatsanpohjaa kutittaa, että jos vielä lisättäisiin vesi mukaan, saataisiin koko este haltuun ekalla kerralla. No, niinhän siinä sitten lopulta kävi, me opittiin kerralla koko este. Ylpeämpi en upeasta kanistani voisi olla!
Tähän väliin kerron myös hassun kömmähdyksen kolmannelta kierrokselta... Muru siis hyppeli häntä pystyssä kovaa vauhtia kun multa, kömpelykseltä putosi hihnakin siinä tiimellyksessä ekan esteen jälkeen. Noh, mun moka ei onneksi kania haitannut, vaan Muru hyppi yksinään hihna perässään koko pitkän radan ja pysähtyi päähän odottelemaan mua! Itse kani ei pudottanut yhtään estettä, mutta perässä laahaava hihna riuhtaisi pari puomia alas. Oli kyllä hienoa seurata sivusta, pääsin itseasiassa ensimmäistä kertaa näkemään livenä kun oma kani hyppii, ilman että olisin hihnan päässä :P
Kotitreeneissä on ihan käsittämätön meno ollut kyllä koko kevään päällä, ja vielä kun mä syksyllä kuvittelin että silloin oli mahtava meno :D Tuntuu vähän siltä, että me ollaan molemmat karvapallon kanssa hurahdettu lajiin vieeeläkin enemmän. Puputin liikkuu kovaa vauhtia, hyppää kauniissa rytmissä ja oi, millä tyylilläkin! Mikäs tässä on suoralta radalta alkaa treenaamaan mutkaa, jos me vaikka kokeiltaisiin kepillä jäätä Nokialla 25.4.
 |
| Huomatkaa toki vinous ja mahtava laatu :D |
Nyt kerron meidän ekoista treeneistä tuon esteen lisävahvistuksella. Treenailtiin siis joskus 3.4. Meillä oli siis aluksi ihan vaan totuttelua pari kierrosta, hypättiin suoralla seitsemän esteen radalla. Vesieste oli seassa, siellä ei ollut vettä ja laitoin totuttelun ja selvyyden vuoksi pari puomia päällekin aluksi.
Muru ei kiinnittänyt mitään huomiota esteeseen ja hyppäsi vaikeahkonpuoleisen radan ensimmäisellä yrittämällä puhtaasti. Meinasin revetä riemusta, koska en odottanut juuri mitään. Hypittiin yhdellä virheellä seuraava kierros ja siinä sitten mietin, että ei ole järkeä pitää vesiestettä niin helppona. Nappasin puomit päältä pois ja hyppiminen jatkui upeasti. Sitten alkoi omaakin vatsanpohjaa kutittaa, että jos vielä lisättäisiin vesi mukaan, saataisiin koko este haltuun ekalla kerralla. No, niinhän siinä sitten lopulta kävi, me opittiin kerralla koko este. Ylpeämpi en upeasta kanistani voisi olla!
Tähän väliin kerron myös hassun kömmähdyksen kolmannelta kierrokselta... Muru siis hyppeli häntä pystyssä kovaa vauhtia kun multa, kömpelykseltä putosi hihnakin siinä tiimellyksessä ekan esteen jälkeen. Noh, mun moka ei onneksi kania haitannut, vaan Muru hyppi yksinään hihna perässään koko pitkän radan ja pysähtyi päähän odottelemaan mua! Itse kani ei pudottanut yhtään estettä, mutta perässä laahaava hihna riuhtaisi pari puomia alas. Oli kyllä hienoa seurata sivusta, pääsin itseasiassa ensimmäistä kertaa näkemään livenä kun oma kani hyppii, ilman että olisin hihnan päässä :P
Kotitreeneissä on ihan käsittämätön meno ollut kyllä koko kevään päällä, ja vielä kun mä syksyllä kuvittelin että silloin oli mahtava meno :D Tuntuu vähän siltä, että me ollaan molemmat karvapallon kanssa hurahdettu lajiin vieeeläkin enemmän. Puputin liikkuu kovaa vauhtia, hyppää kauniissa rytmissä ja oi, millä tyylilläkin! Mikäs tässä on suoralta radalta alkaa treenaamaan mutkaa, jos me vaikka kokeiltaisiin kepillä jäätä Nokialla 25.4.
2015-02-27
Kesä- &kisakuntoon 2015
Otsikon mukainen projekti on täällä jo startannut! Takapihan nurmi vihertää ja lokit rääkyvät, silloin mä nappaan kanin kainaloon ja lähden hyppimään. Nyt ollaan hypitty jo kolmeen kertaan sen tasoisia esteitä mihin syksyllä jäätiin. Olisin odotellut että ois taas jutut unohdettu, mutta eipä sittenkään, menee tosi hyvin. Herra on oma-aloitteisempi vauhdin suhteen ja pudotukset on harventuneet mukavasti. Videokoosteenkin jo kertaalleen kokosin, kunnes youtube alkoi kenkkuilemaan ja video katosi säätäessäni osittain. Ekasta radasta mulla on kuitenkin kuva todisteeksi. Täytyisi äiti palkata kuvaamaan joku kerta ;)
Eilen käytiin kans hyppelemässä taas, taisipa mennä oman pituushyppyennätyksemme ohella myös aikaennätykset uusiksi. Me ei olla aiemmin kovin pitkiä tai korkeita esteitä hypitty, pisin on ollut ehkä 60 cm ja korkein n. 40cm. Nyt Muru kuitenkin täräytti kevyesti noin 85 - 90 cm pitkän loikan niin että omat leukanikin loksahtivat auki. Ensi kesälle on mukavia toiveita ja kauden ekoja ulkokisojakin odotellaan innoissaan meillä. Heti kun vain on mahdollista, me tehdään uusi aluevaltaus ja mennään kokeilemaan helppoa mutkaa.
Ainiin, ja kohta on jo vuosi ensimmäisistä jännittävistä kisoista, nykyään ollaan jo konkareita - tai siis melkein ainakin!
Tulevista tapahtumista sen verran, että Petexpoon ollaan melko varmasti tulossa - joskin ilman kania, me ollaan ulkokisaihmisiä. Suomen mestaruuskisoihin ollaan kanssa tulossa jos vain suinkin mahdollista, vaikka sinne vielä aikaa onkin (ja 155 km matkaa xD). Petexpokin sattui mukavasti juuri nimipäivälleni, oivallinen nimpparilahja!
Kevätterkuin Muru ja aurinkoinen omistaja :3
 |
| Kuva on otettu joskus ennen ystävänpäivää, nythän lunta ei enää ole tuossa ollenkaan. |
Eilen käytiin kans hyppelemässä taas, taisipa mennä oman pituushyppyennätyksemme ohella myös aikaennätykset uusiksi. Me ei olla aiemmin kovin pitkiä tai korkeita esteitä hypitty, pisin on ollut ehkä 60 cm ja korkein n. 40cm. Nyt Muru kuitenkin täräytti kevyesti noin 85 - 90 cm pitkän loikan niin että omat leukanikin loksahtivat auki. Ensi kesälle on mukavia toiveita ja kauden ekoja ulkokisojakin odotellaan innoissaan meillä. Heti kun vain on mahdollista, me tehdään uusi aluevaltaus ja mennään kokeilemaan helppoa mutkaa.
Ainiin, ja kohta on jo vuosi ensimmäisistä jännittävistä kisoista, nykyään ollaan jo konkareita - tai siis melkein ainakin!
Tulevista tapahtumista sen verran, että Petexpoon ollaan melko varmasti tulossa - joskin ilman kania, me ollaan ulkokisaihmisiä. Suomen mestaruuskisoihin ollaan kanssa tulossa jos vain suinkin mahdollista, vaikka sinne vielä aikaa onkin (ja 155 km matkaa xD). Petexpokin sattui mukavasti juuri nimipäivälleni, oivallinen nimpparilahja!
Kevätterkuin Muru ja aurinkoinen omistaja :3
2014-10-04
*HOP* ja *HYPPY*
Sitäpä meillä, eilen hypittiin Murun kanssa pitkästä aikaa! Viimeaikoina on ollut suuriakin vaikeuksia, yleisesti tahmeaa menoa ja Muru ei esimerkiksi oikein millään ole liikkunut esteiden välisiä matkoja. Eilen meno oli kuitenkin ihan erilaista, nopeaa ja vauhdikasta vailla huolen häivää, sai välillä oikein toppuutella että äläpäs nyt ihan vielä syöksy sinne esteiden kimppuun. Pupusta näki kaikinpuolin taas että tuo on innoissaan ja palavasti haluaa hyppiä. Siinä sitten sai ihmetellä kun puhdasta rataa ja yhtä virhettä tupsahteli kokoajan! N. viikko sitten riemastuin suuresti jo vaivuttuani syvään epätoivoon... vuoden viimeisten ulkokisojen luokat ovat olleet nyt melko yksipuolisesti kv:ta, vaikeaa ja eliittiä sekä pituus- ja korkeushyppyä. Sinänsä ihan hienoa että vaikeampiakin luokkia jaksetaan järjestää, mutta helppoa suoraa ainakin itse kaipailen. Onneksi Puotinharjusta sekin luokka löytyy 11.10, joten sinne tulemme tottakai!
Ihan arkea täällä elellään yhä, blogi vaan on jäänyt sivummalle. Onneksi syysloma koittaa kohta, sekin tosin kestää vain 5 päivää :/
Vili on yhtä hassu kuin aina. Ollaan taas monina iltoina mietitty, että mikä tuohon julmettuun karvanlähtöön auttaisi. Herralla on siis ollut koko elämänsä ajan kaamea karvanlähtö. Karvaa lainehtii epäluonnollisen paljon lattioilla. Sitä irtoaa loputtomiin, tasaiseen tahtiin. Tähän mennessä vähän alle 5 vuodessa ollaan kokeiltu miljoonaa eri konstia, millä sitä saisi edes vähennettyä. Koirallahan oli kapi kun se tuotiin epämääräisistä oloista Virosta (luultavasti pentutehtaasta :/ Halusimme tarjota pienelle koiralle elämän..) Suomeen. Luultavasti sen ja liian aikaisen vieroituksen vuoksi ihoon ja turkkiin on jäänyt jotain vikaa. Kummallista kuitenkin on, että karva kiiltää ja on muutoin todella hyvässä kunnossa. Ainoa, mikä on tuohon auttanut, oli jokin erikoiskuivaruoka, jota emme kuitenkaan millään muista enää. Kallista ja vaikeasti saatavissa se ainakin oli. Sen lisäksi kokeiltu on mm. kananmunakuuria, varmaan 10 eri kuivaruokaa, lohiöljyä, vitamiineja, erilaisia turkille ja iholle hyväksi olevia ruokalisiä.... ja paljon muuta. Koiraa harjataan usein tottakai, siitäkään ei ole kiinni. Mikään muu kuin yksi kuivaruoka ei ole auttanut. Merilevää ei olla kokeiltu, mutta onko siinä edes vaikutusaineita ihoon ja turkkiin? Tälläkertaa eläinlääkärin suosituksesta kokeilemme kookosrasvaa, ruoan seassa. Jos jollakin on jotain vinkkiä, mikä voisi auttaa, niin olen suuresti kiitollinen jos jakaisitte sen minulle. Kaikkea voidaan kokeilla!
Pari syyskuvaa parin viikon takaa:
Ihan arkea täällä elellään yhä, blogi vaan on jäänyt sivummalle. Onneksi syysloma koittaa kohta, sekin tosin kestää vain 5 päivää :/
Vili on yhtä hassu kuin aina. Ollaan taas monina iltoina mietitty, että mikä tuohon julmettuun karvanlähtöön auttaisi. Herralla on siis ollut koko elämänsä ajan kaamea karvanlähtö. Karvaa lainehtii epäluonnollisen paljon lattioilla. Sitä irtoaa loputtomiin, tasaiseen tahtiin. Tähän mennessä vähän alle 5 vuodessa ollaan kokeiltu miljoonaa eri konstia, millä sitä saisi edes vähennettyä. Koirallahan oli kapi kun se tuotiin epämääräisistä oloista Virosta (luultavasti pentutehtaasta :/ Halusimme tarjota pienelle koiralle elämän..) Suomeen. Luultavasti sen ja liian aikaisen vieroituksen vuoksi ihoon ja turkkiin on jäänyt jotain vikaa. Kummallista kuitenkin on, että karva kiiltää ja on muutoin todella hyvässä kunnossa. Ainoa, mikä on tuohon auttanut, oli jokin erikoiskuivaruoka, jota emme kuitenkaan millään muista enää. Kallista ja vaikeasti saatavissa se ainakin oli. Sen lisäksi kokeiltu on mm. kananmunakuuria, varmaan 10 eri kuivaruokaa, lohiöljyä, vitamiineja, erilaisia turkille ja iholle hyväksi olevia ruokalisiä.... ja paljon muuta. Koiraa harjataan usein tottakai, siitäkään ei ole kiinni. Mikään muu kuin yksi kuivaruoka ei ole auttanut. Merilevää ei olla kokeiltu, mutta onko siinä edes vaikutusaineita ihoon ja turkkiin? Tälläkertaa eläinlääkärin suosituksesta kokeilemme kookosrasvaa, ruoan seassa. Jos jollakin on jotain vinkkiä, mikä voisi auttaa, niin olen suuresti kiitollinen jos jakaisitte sen minulle. Kaikkea voidaan kokeilla!
Pari syyskuvaa parin viikon takaa:
2014-08-15
Flunssan kourissa
Täällä tämä kaninomistaja yskii, niistää ja makoilee viltin alla.. Kappas vaan kun koulut alkoivat, niin tuli myös flunssa kaiken kukkuraksi!
Tänään pitäisi kerätä itsensä läjään ja lähteä hypyttämään Murua. Eilen olisin sen mieluummin tehnyt, mutta sitä oma vointi ei tosiaan antanut periksi. Sunnuntaina matkaamme siis kisaamaan Nokialle, meidän viidensiin kilpailuihin! Jippii! Meikä yrittää epätoivoisesti siis saada itsensä paranneltua sunnuntaiksi. Joka tapauksessa sinne tullaan, mutta tietysti jos olisi hyvä olo, olisi ihan ok. Onneksi flunssa on jo paranemaan päin.
Toissapäivänä käytiin myös ostamassa taas heinät ja purut, sekä 5 metriä valkoista 1,8 cm sähköputkea uudeksi puomikokeiluksi. Sanomalehtipuomien kyhääminen kyllästyttää jo hieman, ja sähköputkella säästyy hermotkin. 3 euroa maksoi siis tuo huvi yhteensä. Samana iltana äiti ystävällisesti sahasi yhteensä 8 kappaletta 62,5 cm pitkää puomia. Sen jälkeen sitten teippailin kuviot niihin. Toiset neljä tuli sini-kelta-vihreillä "karkkikeppikieputuksilla" ja toiset 4 punaisilla ja mustilla raidoilla. Tänään siispä testataan nuokin samalla.
Samalla reissulla käytiin myös Puu-ilossa, K - raudassa ja Kodinterrassa etsimässä kunnollisia kourullisia sinkilöitä. Eipä löytynyt. Tällähetkellä meillä on siis sinkilöinä tasaiset sinkilät pareittain, koska yksi sinkilä on liian pieni. Puomit putoilevat kuitenkin omaan silmään melko helposti esim. kisaesteisiin verrattuna. Lisäksi jos tolppa kolahtaa kunnolla, saattaa joku sinkilä tipahtaa.
Sen erikoisempia meille ei kuulu. Koulu vie aikaa toki enemmän päivittäin, ja puppeli saa hieman vähemmän huomiota. Yritän kovasti tasapainottaa koulun ja eläimet, ja toivottavasti onnistun siinä. Seuraavaksi olisi varmaan aika taas levätä hetki ja lähteä sitten hypyttämään puputin.
Tänään pitäisi kerätä itsensä läjään ja lähteä hypyttämään Murua. Eilen olisin sen mieluummin tehnyt, mutta sitä oma vointi ei tosiaan antanut periksi. Sunnuntaina matkaamme siis kisaamaan Nokialle, meidän viidensiin kilpailuihin! Jippii! Meikä yrittää epätoivoisesti siis saada itsensä paranneltua sunnuntaiksi. Joka tapauksessa sinne tullaan, mutta tietysti jos olisi hyvä olo, olisi ihan ok. Onneksi flunssa on jo paranemaan päin.
Toissapäivänä käytiin myös ostamassa taas heinät ja purut, sekä 5 metriä valkoista 1,8 cm sähköputkea uudeksi puomikokeiluksi. Sanomalehtipuomien kyhääminen kyllästyttää jo hieman, ja sähköputkella säästyy hermotkin. 3 euroa maksoi siis tuo huvi yhteensä. Samana iltana äiti ystävällisesti sahasi yhteensä 8 kappaletta 62,5 cm pitkää puomia. Sen jälkeen sitten teippailin kuviot niihin. Toiset neljä tuli sini-kelta-vihreillä "karkkikeppikieputuksilla" ja toiset 4 punaisilla ja mustilla raidoilla. Tänään siispä testataan nuokin samalla.
Samalla reissulla käytiin myös Puu-ilossa, K - raudassa ja Kodinterrassa etsimässä kunnollisia kourullisia sinkilöitä. Eipä löytynyt. Tällähetkellä meillä on siis sinkilöinä tasaiset sinkilät pareittain, koska yksi sinkilä on liian pieni. Puomit putoilevat kuitenkin omaan silmään melko helposti esim. kisaesteisiin verrattuna. Lisäksi jos tolppa kolahtaa kunnolla, saattaa joku sinkilä tipahtaa.
Sen erikoisempia meille ei kuulu. Koulu vie aikaa toki enemmän päivittäin, ja puppeli saa hieman vähemmän huomiota. Yritän kovasti tasapainottaa koulun ja eläimet, ja toivottavasti onnistun siinä. Seuraavaksi olisi varmaan aika taas levätä hetki ja lähteä sitten hypyttämään puputin.
2014-07-26
Treeniä pukkaa, huhhuh!
Tänään päätin sitten vetästä pienen estetreenin Murulle, vaikka sää olikin kuuma. Tosin odottelin iltaa, jotta sää viilenisi hieman. Niinpä sitten hypyttelin Murun kymmenen aikaan illalla. Tälläkertaa harjoituksen aiheena oli mutkarata, jota siirrytään myös ehkä kisaamaankin jossain vaiheessa. Se meni ihan hyvin, kuten tavallisestikin. Suuria vaikeuksia ei missään ollut, mutta esimerkiksi kulmat olivat vähän hakusessa ja melko jyrkkiä. Pientä hiomista olisi siis vielä luvassa ennen kisaamista.
Kokeiltiin lisäksi myös pituusestettä ja korkeusestettä.
Pituudessa hujahti noin 60cm mikä on meille jo pitkä loikka. Korkeudessa yritettiin n. 55 senttiä, mutta puhtaasti se ei mennyt kertaakaan. Suurin, mikä meillä on korkeudessa ylitetty, on 45cm.
Noista meidän ylittämistä korkeuksista ja pituuksista voi päätellä, ettei kyseessä ole tykki tai muukaan estemestari. Lajia ollaan kohta harrastettu vuosi ja kisailtu epäaktiivisesti kohta puoli vuotta. Siltikin laji on meille pelkkää hupia ja kiva harrastus. Meillä ei ole paineita. Silti olen ylpeä ja tyytyväinen viimeaikojen suorituksista. Meidän vahvuusaluetta on ehdottomasti ratahyppiminen, eivät minkään sortin yksikköesteet.
Mitään ihmeempiä meille ei kuulu, mitä nyt yritetään selvitä helteistä ja kuumuudesta. Tulevia kisoja, mihin ollaan mahdollisesti menossa, ovat Puotinharju, Palojoki ja Nokia. Tarkkaan en vielä tiedä, mutta ainakin Nokialle ollaan änkäämässä. Edelleen, tulkaa rohkeasti nykimään hihasta jos näette meidät joissain kisoissa.
Kokeiltiin lisäksi myös pituusestettä ja korkeusestettä.
Pituudessa hujahti noin 60cm mikä on meille jo pitkä loikka. Korkeudessa yritettiin n. 55 senttiä, mutta puhtaasti se ei mennyt kertaakaan. Suurin, mikä meillä on korkeudessa ylitetty, on 45cm.
Noista meidän ylittämistä korkeuksista ja pituuksista voi päätellä, ettei kyseessä ole tykki tai muukaan estemestari. Lajia ollaan kohta harrastettu vuosi ja kisailtu epäaktiivisesti kohta puoli vuotta. Siltikin laji on meille pelkkää hupia ja kiva harrastus. Meillä ei ole paineita. Silti olen ylpeä ja tyytyväinen viimeaikojen suorituksista. Meidän vahvuusaluetta on ehdottomasti ratahyppiminen, eivät minkään sortin yksikköesteet.
Mitään ihmeempiä meille ei kuulu, mitä nyt yritetään selvitä helteistä ja kuumuudesta. Tulevia kisoja, mihin ollaan mahdollisesti menossa, ovat Puotinharju, Palojoki ja Nokia. Tarkkaan en vielä tiedä, mutta ainakin Nokialle ollaan änkäämässä. Edelleen, tulkaa rohkeasti nykimään hihasta jos näette meidät joissain kisoissa.
2014-07-09
Ihminen matelee, mutta elämä juoksee
Niinhän se menee. Minun piti tehdä seuraavaksi Kultaiset hetket - postaus, mutta aloin inhota koko ideaa yms. niin paljon, että sitä ei kyllä tule. Sen sijaan tulee MONTA ERIKOISPOSTAUSTA pienen ajan sisällä puolen vuoden kunniaksi. Myös koirapostausta on siis tulossa.
Kiirettä on pitänyt, siksi selitänkin tähän väliin jotain, ettette luule, että olen unohtanut. Olen siis ollut kokoajan ulkona ja muuten poissa kotoa, että lemmikit on huomioitu ja hoidettu ja sen jälkeen kaaduttu sänkyyn. Se on kuitenkin ollut kaiken kiireen arvoista, kunnon kesää. Myös kuvia kävin tänään räpsimässä ja niistäkin pääsette nauttimaan kuväpläjäyksessä huomenna. Huomenna viettelenkin syntymäpäivää yhdessä Murun kanssa. Nimittäin Murukin on syntynyt heinäkuun alkupuolella, jolloin voimme "juhlia" yhdessä.
Estehypyn saralle kuuluu hyvää, kolmannet kilpailut, ensimmäiset viralliset, korkataan sunnuntaina Tampereella meidän osalta. Harjoitellessa olen viime aikoina yrittänyt karaista Murun luonnetta suurilla esteillä. Tulosta on tullut, Muru yrittää aina, vaikka este olisi 80 cm korkea. Siitä on etua, kun pikkuesteet alkavat tuntua kanistakin jo nössöiltä. Eilen menikin pitkästä aikaa se pelottava 40 cm yli puhtaasti.
Tokoilut on Vilin kanssa vähän tauolla, kun ei ole treenipaikkaa eikä aikaa. Eikä näin kuumalla oikein jaksakaan. Myös Bravan uudet ruskeat nahkavaljaat ovat ihan mahtavat. Niistä olen pitemmän aikaa haaveillut, kunnes pari viikkoa sitten ostin ne 10 eurolla Wuf.fi:n outletista. Hyvin istuvat ja parantavat koiran hallittavuutta. Vielä kun flexin lisäksi saisi hommattua sen 3m pitkän rasvanahkataluttimen, niin olisi täydellistä.
Muutama, täysin lemmikitön tunnelmakuva jo nyt teille illan iloksi:
Kiirettä on pitänyt, siksi selitänkin tähän väliin jotain, ettette luule, että olen unohtanut. Olen siis ollut kokoajan ulkona ja muuten poissa kotoa, että lemmikit on huomioitu ja hoidettu ja sen jälkeen kaaduttu sänkyyn. Se on kuitenkin ollut kaiken kiireen arvoista, kunnon kesää. Myös kuvia kävin tänään räpsimässä ja niistäkin pääsette nauttimaan kuväpläjäyksessä huomenna. Huomenna viettelenkin syntymäpäivää yhdessä Murun kanssa. Nimittäin Murukin on syntynyt heinäkuun alkupuolella, jolloin voimme "juhlia" yhdessä.
Estehypyn saralle kuuluu hyvää, kolmannet kilpailut, ensimmäiset viralliset, korkataan sunnuntaina Tampereella meidän osalta. Harjoitellessa olen viime aikoina yrittänyt karaista Murun luonnetta suurilla esteillä. Tulosta on tullut, Muru yrittää aina, vaikka este olisi 80 cm korkea. Siitä on etua, kun pikkuesteet alkavat tuntua kanistakin jo nössöiltä. Eilen menikin pitkästä aikaa se pelottava 40 cm yli puhtaasti.
Tokoilut on Vilin kanssa vähän tauolla, kun ei ole treenipaikkaa eikä aikaa. Eikä näin kuumalla oikein jaksakaan. Myös Bravan uudet ruskeat nahkavaljaat ovat ihan mahtavat. Niistä olen pitemmän aikaa haaveillut, kunnes pari viikkoa sitten ostin ne 10 eurolla Wuf.fi:n outletista. Hyvin istuvat ja parantavat koiran hallittavuutta. Vielä kun flexin lisäksi saisi hommattua sen 3m pitkän rasvanahkataluttimen, niin olisi täydellistä.
Muutama, täysin lemmikitön tunnelmakuva jo nyt teille illan iloksi:
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)