Sitä olis vielä 9 ilmopäivää jäljellä tampereen pikkukisoihin... Siellä kisataan vaan helppo suora ja -mutka. Ongelmana kuitenkin on Murun vaihteleva hyppyvire. Ja vaikka olis hyvä päivä joku 30cm korkuinen este on silti lähes mahdottoman tuntuinen.. Minä en oikeasti enää tiedä, pitäskö minun jättää hyppiminen kokonaan. Murua ei enää kiinnosta ollenkaan, ja minä vain huokailen kun mitään ei harjoteltaessa tapahdu. Viime kesänä ja syksyllä touhu oli intohimosta ja nautinnollista molemmille osapuolille, mutta nykyään kumpikaan ei nauti touhusta. Taukoiluakin on yritetty, eikä siltikään touhuun tule minkäänlaista hohtoa. Herkut ei jaksa esteillä kiinnostaa, nekään eivät siis toimi motivaattorina Murulle.
Olen tullut miettineeksi, että miksi Murulla on yksi ja ainoa mieleinen este, jonka hyppää; pinkkiaidallinen pahvinen lyhyehkö ja matala pituuseste. Syytä tälle mieltymykselle ei ole selvinnyt. Olen miettinyt pääni puhki, enkä keksi myöskään mitään, mistä voisi johtua tuo motivaationpuute kanin puolella. Hyppyalustaa vaihdettu ja kokeiltu 3:a erilaista, mutta mikään ei ole hyvä.
Ainoa mahdollinen juttu, mitä voisin ehkä yrittää, on uhkarohkeaa ja saattaa johtaa tietyllä tapaa kokonaan hyppyuramme loppumiseen ennen kunnolista alkuaan. Tosin jos juttu toimii, se saattaa pelastaa kaiken. En viitsi tätä juttua tässä (kait) paljastaa, paljastan vasta sitten konkreettisen kokeilun jälkeen. Ja ei, en ole käyttämässä mitään mikä kania voisi vahingoittaa, lähinnä vaarana se, että pupuraukka ei enää tiedä mitä pitää tehdä... Eli jo opetettujen asioiden muokkaaminen. Tarkemmin en kerro. Kyseessä juttu, joka on opittu jo n. 9 kuukautta sitten ja toiminut käytäntönä siitä asti aina itsestäänselvänä. Se pitäisi nyt vaihtaa...
Yksi syy voisi ehkä olla vääränlaiset valjaat, mutta nuo H- valjaat istuvat Murulle täydellisesti.. En näe siinäkään ongelmaa... Ei yritä epiä pois päältä, liikkuminen vaivatonta, pysyvät päällä, eivät kiristä ja tietty laitan aina niin, etteivät karvat jää väliin.
Tiedä sitten mitä tässä tekisi. Tekee vahvasti mieli ripustaa estehihna naulaan ja kerätä puomit varastoon odottamaan, jos vaikka joskus omassa aikuisuudessani jonkun mahdollisen tosen kanin kanssa. Toisaalta en haluaisi luovuttaa, kun en edes tiedä mistä on kyse. Syksyllä ennen jurotuskausitaukoa kaikki sujui mallikkaasti eikä mikään pidätellyt tätä intohimoista hyppykanikkoa. Vaan ei enää, haaveet lähes kaikki murskattu. En viitsisi Muruakaan enää rienata, kun ei tunnu herraa koko asia yhtään kiinnostavat tai innostavan. Taitanee jäädä ekat kisat haaveeksi. '
Jos kokeiltas Murun kans seuraavaks vaikka temppujen opettelua... =(
Tämän blogin ideakin oli estekaniblogi... En tiedä jatkanko tätäkään enää tuhannen katsojan jälkeen, vai jatkanko muutenvaan kaniblogina. Kantaa saa ottaa, kaikki vielä ihan auki. Surullista, jos aluksi niin ruusuiselta ja mahtavalta näyttänyt hyppely loppuu, mutta tärkeintä on se, että molemmat pitävät lajista mikä ei meillä nykyään toteudu.. Alkuun rehellisesti itse ajattelin ja pari muutakin ihmistä sanoi minulle asiantuntemuksella, että Muru voisi pärjätä Suomen huipulla jo parin vuoden päästä ollessaan n. 3 - 4v.. Katsellaan, katsellaan..
Taas pessimistinen teksti, mutta tämä ongelma on luonut synkän varjon tämän touhun päälle jo jonkin aikaa sitten...
Ei kannata stressata ja murehtia, ja ehdottomasti kannattaa käydä kisoissa paikan päällä. Suorituksen voi aina keskeyttää jos ei suju, ja moni ihminen on ilomielin antamassa vinkkejä ja opettamassa eri hypytystyylejä. Kaikki puput ei tykkää hyppimisestä, mutta pupunpidossa on niin paljon muutakin. Minun rakkain kani ei hypi keskivaikeaa ollenkaan eikä edes helppoa kunnolla, mutta se on vaan jostain syystä niin älyttömän rakas.
VastaaPoistaEn niinkään stressaa enkä murehdi, vaan ihmettelen syytä Murun hyppyinnon katoamiselle. Tilanne on sellainen, etten kyllä haluaisi pupua kiikuttaa kisoihin, ihan vain jo siksi ettei hyppää kotonakaan edes 25 senttiä... Se tuntuu jotenkin turhalta, jos samaan estekorkeuteen ei pystytä edes kotona.... Olen myös jostain syystä aina ollut sellainen etten välttämättä halua kamalasti neuvoja, jos oma hypytystapa on ihan oikea periaatteessa. Ja tottakai pupunpidossa on paaaljon muutakin, ja se muu on myös todella antoisaa. Eniten harmittaa se, että aluksi sujui niin mallikkaasti ja olisi ollut ainesta pitkälle, kuten jo postauksessa kirjoittelin. Ja toisaalta itseäni pelottaa myös tavallaan kisoihin saapuneiden muiden ihmisten mielipiteet minusta... En koskaan ole ennen edes käynyt kanikisatapahtumassa ja ikää minulta löytyy muihin kaninomistajiin verrattuna varsin vähän. Myöskin se vähän arveluttaa, että jännittyneenä minulle keskittyminen on vaikeaa, ja silloin pupu kaipaisi erityisesti sitä tukea ja oikeaoppista ohjausta..... Muru on minulle se rakkain, hyppi se tahi ei. Kiitos paljon rohkaisustasi, ehkäpä me menemme edes katsomaan paikanpäälle. =)
PoistaMulla on diagnosoitu keskittymishäiriö ja sekoilen, sählään ja söhlään kisoissa ties miten paljon, eikä tästä kukaan ole sanonut mitään. Kannattaa ottaa avosylin vastaan kaikki neuvo, minua ei ainakaan ole neuvottu koskaan tyyliin "älä tee noin, teet väärin", vaan lähdetty neuvomaan sen hyvän mielen kautta. Ikinä en ole törmännyt kiusaamiseen tai tietyn henkilön syrjimiseen estepuolella, kaikille löytyy siellä kavereita! Meikäläinenkin 20v tulee hyvin toimeen jopa ala-asteikäisten kanssa.
PoistaÄlä luovuta! Jatka vain, tsemppiä, kyllä sä sen syyn vielä keksit. Ehkä Murulla vaan on tietynlainen "murrosikä" niinku meillä? Mielialan vaihteluita yms. kyllähän sä tiiät.. :D
VastaaPoista