Ärh, nyt se taas alkaa

Nyt se kevätkiima on pukkaamassa päälle todella rankasti. Pissit lentelee, milloin omistajan päälle, joskus jopa tähdätään koiran ruokakuppiin. Niin juu, ja koiran oma makuupaikka pitää merkata noin 50 kertaa päivässä pissillä ja papanoilla. Kurnutus ja kiukuttelu vasta alussa... Sieltä se taas tulee. Noh, onneksi Muru ei ole ihan pahimmast päästä kuitenkaan. Leikkautusta en edes harkitse, sillä Muru tulee siittämään mahdollisesti vielä poikaset... Enkä muutenkaan koe sitä tarpeellisena, kyllä tämän pari kuukautta hermot kestävät vallan hyvin.

Tosin yksi seikka minua kyllä hiukan karmii... Nimittäin se, että miten puputtimen hyppelyinnolle käy. Edellisen kiiman aikaan jouduimme pitämään mojovan tauon, ja venyttämään ensimmäisiä kilpailuja tämän vuoden puolelle, vaikkei muuten olisi tarvinnut.

Toivotaan, ettei juuri hyvin startannut kisakausi keskeydy. Kaipa sitä täytyy vain reenailla parit kerrat viikossa ja olla kuin kiimaa ei olisikaan. Eipä se pupukaan jaksa kiukutella ja provosoitua kikesta, kun itse on tyynen rauhallinen.

Nyt onkin ollut turhan pitkä tauko hyppelyssä, yli viikko. Vaikka jo perjantaina/lauantaina piti aloitella mutkaradan reenailua, niin minäpä menin sitten viisaana tyttönä vääntämään polveni. Nyt olen siis rasituskiellossa, koska polvi on kipeä eikä kestä taivuttelua. Tämän päivän olen vielä koulusta pois, mutta sen verran pitää "sääntöjä" uhmata, että aion hypyttää Murun tänään jalasta piittaamatta.

Tälläkertaa hypitään pikkuisia esteitä, pääasiana olisi vähän katsella, että kuinka herran pää nyt menee ekaa kertaa mutkista sekaisin, vai meneekö edes. Voisinhan minä myös vaikka napata kamerankin mukaan.......

Huomiseen!