Tuon on moni varmasti kuullut eläinkaupassa tai missä tahansa missä lemmikkieläimiä myydään. Tämä postaus ei kuitenkaan käsittele eläinkauppoja, vaan sitä, kuinka lemmikkieläimiä, erityisesti kaneja, otetaan heppoisin perustein lasten leluiksi. Myös lasten "kasvattamisesta" haluan puhua. Postaus sisältää taas vahvaa yleistystä ja se on koottu täysin oman LAPSEN näkökulmani mukaan.
Aloitetaan siitä, kun niitä kaneja tehdään lisää tähän ahtaaseen maailmaan:
Joo, poikaset on aina kivoja. Mutta se ei ole kivaa, kun tekaistaan poikaset kaneilla, joilla on periytyviä virheitä, tai kun vanhempien rodusta ei ole hajuakaan ja sitten ne eivätkään käy kaupaksi eikä ollakaan ajateltu koko tilannetta etukäteen. Eihän se rotu sinänsä ole kynnyskysymys, mutta kanien suvusta olisi hyvä tietää edes jotakin. Monesti myös juuri nämä X rotuiset poikaset jäävät käsiin, koska moni haluaa ostaa kanin, jonka tulevan koon, hallitsevat luonteenpiirteet, turkin laadun, värin ja muun tietää jo etukäteen ja osaa varautua. Tietenkin osa haluaa harrastaa näyttelyitä ulkomuotoluokissa, johon ei tietenkään sekarotuisista ole.
Oma näemykseni on myös se, että kahden rodun risteytys on ihan ok, mutta sitten kun on 6 rotua samassa kanissa, se on jo vähän liikaa. Tottakai pidän risteytyskaneista ja sekarotuisista, mutta rajansa kaikella. 2 rodun kaneilla suvusta on yleensä paremmin tietoa kuin 6 rodun.
Yleensä vielä kun tekaistaan näitä X rodullisia poikasia ei ajatella oikein mitään. Tämä on yleistä nuorten keskuudessa. Ollaan kaksi kuukautta omistettu kani ja ollaan tietävinään jo kaikki. Sitten tehdään ihkuja poikasia kaverin kanin kanssa ajattelematta kuluja, vastuuta (myös se, että kärsivä poikanen on pystyttävä ottamaan omin käsin päiviltänsä), vaivaa eikä sitä, että poikasia teetetään vasta sitten, kun on mahdollisuus tarvittaessa pitää kaikki poikaset itse. Kanit vaativat jatkuvaa huolenpitoa ja hoivaa, niitä ei saa napista kääntämällä pois päältä. Tärkeää on, että poikue teetetään ensisijaisesti sitä varten, että haluat itse poikasen. Kanit eivät ole rahasummia, ne ovat eläviä ihania olentoja. Kasvattaminen ei kuulu nuorille eikä lapsille, ELLEIVÄT vanhemmat tiedä kaneista ja ole kokoajan auttamassa ja tukena.
Vanhempia täytyy kuunnella, jos on alle 18 vuotias ja harkitsee poikueen kasvattamista. Mikäli vanhemmat eivät ole hankkeessa mukana, on poikasten teettäminen vastuutonta. Vastahakoiset vanhemmat tuskin haluavat maksaa mahdollisia eläinlääkärikuluja, suurempia ruokakuluja tai ole valmiita pitämään koko poikuetta itsellään mikäli ne eivätkään käy kaupaksi.
Milloin sitten olisi oikea aika ensimmäisille poikasille...? Niin.. Milloin. Moni sanoo päästessään omilleen ottavansa läjän kaneja tai aloittavansa kasvattamisen. Joku päättäväinen ja vastuullinen voi ehkä tehdäkin niin, mutta veikkaanpa että suurin osa hautaa ajatuksensa ensimmäisistä omista lemmikeistä hoksatessaan että rahaa riittää juuri ja juuri itselle. Siinä lisänä opiskelijan tuloilla ei paljon eläimiä pidellä. Tai vaikka joku pitäisikin, en näe siinä järkeä että tikistetään omasta hyvinvoinnista jotta voisi ottaa eläimiä, vaikka ei olisi pakko. Tätä aihetta en avaa enempää, mutta sanon vaan, että odottakaa ihan maltillisesti siihen asti kun teillä on oikeasti tarjottavana hyvät olot eläimille, poikasista puhumattakaan.
Poikasten teettämisestä ja sen sisältämästä vastuusta voidaankin oivallisesti siirtyä poikasten tuevaan elämään. Kuten jo ylempänä aihetta sivuttiin, poikueet teetetään ensisijaisesti itselle, ei myyntiin. Mikäli silmissäsi kiiltää vain raha kun puhutaan poikasista, ole hyvä ja mieti uudelleen.
Poikueet, joista et ole suunnitellut ottavasi yhtäkään poikasta itsellesi, poikuetta sanotaan turhaksi. Turhien poikueiden kasvattaminen on vastuutonta. Kodittomia kaneja riittää jo liiaksi asti ilman ylimääräisiä poikueitakin. Poikueet tulisi ihan oikeasti SUUNNITELLA etukäteen.
Vaikka poikueesta jonkin poikasen olisikin tarkoitus jäädä kotiin, et voi olla varma, että loput poikaset saadaan myytyä. Kasvattajalla pitää siis myös olla valmiudet pitää koko poikue.
Sitten on vielä yksi varjopuoli, nimittäin sillon kuin ei enää jakseta yrittää myydä poikasia ja niistä on pakko päästä eroon, ne tuupataan eläinkaupan hyllylle pieneen häkkiin. Sieltä sitten Liisa-Maija 8 vuotiaalle yllärilahjaksi käy poikasen ostamassa Pena-iskä. Poikanen päätyy syömään siemenmössöä marsun häkkiin josta se ei koskaan pääse ulos. Heinän sijasta tarjolle laitetaan pelkkää omenaa ja porkkanaa silloin kuin muistetaan. Siinä välissä pikkuinen Liisa-Maija käy vähän tökkimässä tikulla kylkeen ja kutsuu kaikki luokkakaverit kylään katsomaan kopissa nyhjöttävää "häkkieläintä". Siinä vaiheessa olisikin kasvattajalla miettimisen paikka, menikö taas ihan oikein? No ei.
Älkää siis lapsoset hyvät ryhtykö mihinkään mihin ette ole valmiita vielä vuosiin. Jos kuitenkin oikeissa olosuhteissa poikue toteutetaan, huolehtikaa siitä loppuun asti! Olen itsekin vielä lapsi ja tiedän sen. Siksipä en edes harkitse suurempaa kanimäärää, poikuetta tai muuta. Omaa kokemusta on lasten ja vanhempien yhteistyöllä toteutetuista poikasista. Ne teetettiin oikeissa olosuhteissa, kaikkien sääntöjen mukaan. En siis voi sanoa, että kaikki tekisivät yhtä huonosti kuin tekstin esimerkit, mutta moni tekee. Tee sinä fiksusti!
