Syy & seuraus

Otsikosta en tiedä, saattaapi olla että joku siitä sai vähän negatiivisen kuvan, mutta ehei, sitä se ei ainakaan (toivoakseni) ole. Aloin tuossa koulumatkalla pohtia uusia aiheita kivoihin postauksiin ja samalla syntyi tämäkin aihe, kerron nimittäin kuinka eläimet ovat liittyneet elämääni ennen ja nyt, ja miten minä rakastuin eläimiin! Tämä on ainakin montaa kiinnostanut kaveripiirissäni, sillä ennen  Viliä mulla ei ole ollut omaa lemmikkiä, eli en voi ns. sanoa kasvaneeni eläinten keskellä. Joten sallikaahan minun kertoa jotakin, paloja lapsuudestani.

Perheeni on aina ollut eläinrakas ja mulle on taaperosta, tai oikeammin vauvasta asti puhuttu eläimistä ja luettu paljon (siis todellakin PALJON) eläinaiheisia satuja ja kirjoja. Pikkuisesta asti muistan, kuinka mulla on jotenkin ollut aina pakkomielle eläimiin. Olen ikäni piirtänyt eläimiä ja kotileikkiä tutumpi leikki mulle oli eläinlääkäriasema ja koiranäyttelyt. Tapahtumissa (kuten vaikkapa laskiaisriehoissa) mun oli kertakaikkiaan pakko päästä aina ratsastamaan talutuksessa. Muutoinkin vanhempien kanssa käytiin muutamia kertoja moikkailemassa lähitallin heppoja. Sain myös "lenkittää" naapurin koiria ja myös villieläimiä olen aina tarkkaillut ja bongannut. Mulle on aina vitsailtu siitä, että mä nään kaikkialla eläimiä ja selitän taukoamatta eläimistä. Niistä olisin aina jaksanut - ja itseasiassa jaksan tänäkin päivänä - puhua vaikka tuntikausia jos joku jaksaa kuunnella.

 Kaiken muun eläinhössötyksen seassa vielä keräilin (ja keräilen) erilaisia eläinleluja, tarroja, kuvia ja katselin tuhansittain dokumentteja ja muita eläinaiheisia ohjelmia. Haaveilin omasta eläintarhasta, kennelistä, löytöeläinkodista, eläintenpelastustiimistä, tallista, maatilasta ja vaikka mistä! Nykyisin en tiedä mistä eläinten suhteen haaveilen, taitaa kuitenkin onneksi olla maailmankuva realisoitunut vähäsen ;D

Ensimmäiselle luokalle mennessäni sainkin sitten ensimmäisen kirjastokortin, ja sen turvin sitten lainasin ja luin vuoden aikana oikeastaan kaikki kirjaston koirakirjat. Tiedonjano lievittyi hieman kun oma ensimmäinen lemmikki, eli Vili astui perheeseen. Olin sen tullessa melko pieni, ja minun hoitovastuutani oli periaatteessa lenkeillä mukana oleminen ja leikittäminen. Koiran kanssa puuhastelu on aina ollut lähellä sydäntä, ja nykyään vasta olen päässyt kiinni kaikkeen vastuuseen jota koirasta kykenen ottamaan.

Koira tähditti siis päiviä kunnes saapui Muru. Muru oli minulle täysi yllätys, en tiennyt kaneista juuri mitään. Hoito-ohjenipun kanssa kuitenkin lähdin opettelemaan kanin hoitoa. Kanin saavuttua talouteen rakastuin lajiin päätä pahkaa. Ennen Murua en olisi ikinä, en ihan oikeasti ikinä, voinut kuvitella ottavani kania. Tänä päivänä olenkin kahden K:n tyyppi, koirat ja kanit on pop. Pidänhän mä tosi monesta eläinlajista mutta kanit ja koirat ovat lähimpänä sydäntä.

Kanin tultua taloon löysin aika pian myös uuden harrastuksen, aluksi kotioloissa. Nimittäin kaniestehypyn. Estehyppy on edelleenkin aivan ihana laji ja se veikin minut puolitoista vuotta sitten mukanaan ♥

Eläinten oikeudet ja eläinten puolustaminen asiassa jos toisessa on myös kuulunut mun pääperiaatteisiin pienestä pitäen. 

 Kaikesta huolimatta mä olen aina vähän miettinyt että olenko eläinrakas ja olisiko minusta oikeasti johonkin sellaiseen ammattiin, joista olen pienenä unelmoinut. En ole ikinä sanonut olevani 100% eläinrakas, mihin todella usein ainakin netissä törmää. Mulle eläinrakkaus on sellainen termi, joka ei koskaan oikein ole auennut. Mitä se pitää sisällään? Millainen ihminen on oikeasti eläinrakas? Sitä en tiedä. Mulle kuitenkin tämä eläinrakkaus on muutakin kuin numero jossa on prosenttimerkki perässä. Voisin sanoa, että eläimet on mun elämäntapa, niin kovasti ne ovat kytköksissä kaikkeen!

Toivottavasti tykkäsitte vaihteeksi vähän erilaisesta tekstistä.