Sunnuntaina oltiin piiitkästä aikaa kisoissa. Tälläkertaa käännettiin auton nokka kohti Palojokea. Siellä sitten toiveikkaina katseltiin meille erittäin helpon näköistä rataa ja povailtiin jopa sitä viimeistä klassaustakin... Vaan toisin kävi.
Hyppyfiilis oli päällä joo, mutta huolellisuus ei ollut. Ensimmäinen kierros mentiin ihan reipasta vauhtia kahdella virheellä. Odoteltiin taas vähän aikaa viileähkössä syyssäässä. Toiselle kierrokselle mentiin vielä toiveikkaampina, koska sehän menee yleensä tosi hyvin!
Meille rata oli aivan naurettavan helppo, kotona hypitään puhtaasti paljonvaikeampia esteitä. Vaan kyllä tuo helppous kostautui huolimattomuutena, taas napattiin peräkkäisiltä esteiltä puomit mukaan. Vieläpä radan helpoimmista esteistä, sinioranssista pystystä sekä A - esteestä. Huhhuh, täytynee sanoa, että oli kyllä pienoinen pettymys meidän osalta nämä kisat.
Lopunkaiken sijoitus oli surkeaakin surkeampi 25.
Katsokaapa myös kuvista, kuinka on meidän hyppytekniikka kehittynyt. On ihanaa hypyttää kania, kun ei tarvitse paljoa ohjailla enää, kani tietää mitä on tekemässä ja miten. Asento esteen päällä on "ei - estekanille" mielestäni erinomainen ja ilmava. Ponnistus tulee sopivassa kohtaa ja loikat sen kuin pitenevät! Kertokaahan tekin, että näenkö vain omiani, vai onko kehitystä tullut?
Palojoelta napattiin myöskin lähestyvien Hämeenlinnan kisojen ruusukkeet mukaan. On kyllä tosi mukavaa järjestää kisat itsekin äidin kanssa, oppii aivan eritavalla arvostamaan kisojen vastuuhenkilöiden tekemää työtä.
Kiitokset vielä kuvista, joita on tälläkertaa reilusti. © Emma S, Anniina L ja Karoliina L
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Hei! Muistathan laittaa edes jonkin nimimerkin (kohta nimetön/URL osoite) :)